Historia | Toinen maailmansota Euroopassa ei päättynyt Berliinissä vaan kaukana sieltä – unohdetun taistelun lopputulos oli murskaava
Yleisesti oletetaan, että toinen maailmansota päättyi Euroopassa aikavyöhykkeestä riippuen 8. tai 9. toukokuuta 1945. Tämä toki pitää sinällään paikkansa, mutta toisen maailmansodan taisteluita jatkettiin vielä tämän jälkeenkin.
Toisessa maailmansodassa oli kyse ensisijaisesti suurvaltojen konfliktista, mutta tämä ei ollut koko kuva. Paikallisetkin konfliktit kytivät maailmansodan aikana ja sen takia.
Viimeinen toisen maailmansodan taistelu Euroopassa päättyi päivälleen 80 vuotta sitten silloisessa Kroatiassa.
Tyynenmeren ja Aasian sota jatkui vielä alkusyksyyn.
Jugoslavian kuningaskunta pysyi toisen maailmansodan muutaman ensimmäisen vuoden ajan puolueettomana. Huhtikuussa 1941 natsi-Saksa kuitenkin miehitti Jugoslavian lyhyellä, tehokkaalla operaatiolla.
Jugoslavia jaettiin Saksan, Italian, Unkarin ja Bulgarian kesken. Kroatiassa vallan otti Saksalle uskollinen fasistinen ja natsistinen Ustaša-puolue, jota johti pahamaineinen Ante Pavelić. Kroatia sai julistautua itsenäiseksi, vaikka se käytännössä olikin Saksan ja Italian vasallivaltio tai protektoraatti. Itsenäinen Kroatian valtio -nimen ottanut maa sai tosin enemmän vapauksia kuin moni vastaava maa ja hallitus. Pavelić sai hallita vapaammin kuin vaikkapa Norjan Vidkun Quisling.
Muu Jugoslavia oli uusille isännille hankalampi pala hallittavaksi. Sekä Josip Broz Titon johtamat kommunistiset partisaanit että Draža Mihailovićin kansallis- ja kuningasmielinen tšetnikkien vastarintaliike taistelivat hallitsijoita vastaan melko tehokkaasti.
Vastarintaliikkeet päätyivät myös sotimaan toisiaan vastaan. Tšetnikit jopa liittoutuivat tämän takia useampaan otteeseen saksalaisten, italialaisten ja kroaattien kanssa. Tämä johti siihen, että liittoutuneet alkoivat tukea pelkästään Titon joukkoja.
Vuonna 1944 liittoutuneet pääsivät niskan päälle sekä idässä että lännessä. Titon armeija onnistui Neuvostoliiton avulla ajamaan Saksan liittolaisineen pois Jugoslaviasta keväällä 1945.
Tilanne oli jo vuoden 1944 lopulla sekä sekava että Ustašan kannalta epätoivoinen partisaanien hallitessa suurinta osaa Kroatiasta. Maaseudun hallinta vaikeutti elintarvikkeiden saantia Ustašan vielä hallitsemiin kaupunkeihin.
Tilanne näytti huonolta loppukeväästä 1945. Tästä huolimatta kutistuneillakin Ustašan joukoilla oli vielä kykyä taistella ja hyvä saksalainen varustus.
Osa pakeni Itävaltaan vetäytyvien saksalaisten mukana, mutta toiset päättivät uskoa asiaansa fanaattisesti ja jatkaa taistelua loppuun asti.
Nuori upseeri Petar Rajkovačić päätti jäädä kotikaupunkiinsa Odžakiin joukkojensa kanssa. Odžak oli puolustajan kannalta ihanteellinen paikka, jos tuossa tilanteessa niin saattoi sanoa, sillä joet idässä ja pohjoisessa tarjosivat luonnolliset esteet hyökkääjälle.
Aluksi Rajkovačićin joukot onnistuivat yllättämään ohi kulkeneet partisaanit. Näiden hyökkäyksistä ei tullut mitään tilanteen valjettua, eivätkä mittavat täydennyksetkään auttaneet.
Rajkovačićilla oli käytännössä komennossaan fanaattisin ydinjoukko, joka tiesi, että kuolema seuraisi joka tapauksessa, joko taistelussa tai partisaanien käsissä. Viimeinen vaihtoehto pelotti luultavasti enemmän.
Kroaattinationalistit iskivät siis vimmalla ja hyvällä saksalaisella varustuksella. Ammuksista ei tulisi pulaa, ja ustašalaiset olivat onnistuneet myös linnoittautumaan hyvin. Asemien suojasta näki jokien suuntaan hyvin, ja partisaanit kärsivät vahvistuksia saatuaankin suuria tappioita.
Lisenssi / Wikimedia Commons)
Toinen maailmansota päättyi Euroopan osalta iltayhdentoista aikaan 8. toukokuuta 1945 Jugoslavian aikaa (Keski-Euroopan aikaa). Tämän myötä Ustašan joukkojenkin oletettiin antautuvan, mutta näin ei käynyt.
Rajkovačićilla oli komennossaan arviolta ehkä 4000 miestä, joskin arviot vaihtelevat suuresti. Vaikka he olivat viimeiset taistelijat, ei vastapuoli pystynyt murtamaan heitä vielä muutamaan viikkoon toukokuun kahdeksannen jälkeenkään. Taistelu oli alkanut jo 19. huhtikuuta.
Itsenäisen Kroatian valtion armeija antautui lopullisesti 15. toukokuuta, mutta Rajkovačićin joukot päättivät jatkaa taistelua.
Titon partisaanit toivat Odžakiin tykistöä, mutta tykistötulikaan ei saanut äärikansallismielisiä joukkoja murtumaan.
Ratkaisun toi vastaperustettu Jugoslavian ilmavoimat. Tuoreilla koneillaan titolaiset pommittivat Odžakia 23. toukokuuta alkaen, ja lopulta partisaaniarmeija teki läpimurron. Toisen maailmansodan viimeinen taistelu päättyi 25. toukokuuta 1945 Balkanin niemimaalla, eli alueella, josta ensimmäinen maailmansota oli saanut alkunsa. Odžakin ja Sarajevon välillä on vain reilu sata kilometriä. Sulkeutuiko tässä siis jokin ympyrä?
Komentaja Rajkovačić teki tiettävästi itsemurhan tappion hetkellä. Hävinneiden tragedia oli todella raju, sillä tiettävästi viimeinen Odžakin taisteluun osallistunut Ustašan sotilas kuoli jo vuonna 1947.
Partisaanit saivat käytännössä kaikki fasistijoukkojen jäsenet kiinni. Kohtalo oli odotetunlainen, sillä käytännössä jokainen vielä hengissä ollut Odžakin puolustaja tapettiin ennemmin tai myöhemmin.
Mikään ei seissyt enää uuden sosialistisen Jugoslavian valtion tiellä.
On mahdollista, että jokunen yksittäinen taistelija pääsi pakenemaan jäämättä kiinni, mutta tiettävästi viimeiset Odžakin ustašalaiset jatkoivat sissisotaansa vielä muutaman vuoden Jugoslavian metsissä, kunnes heidät ammuttiin tulitaistelussa keväällä 1947.
Uuden Jugoslavian valtion johtoon nousi marsalkka Tito. Valtio yhdisti useat kansat yhden kommunistihallinnon alle. Käytännössä koossa pitävä voima oli Tito. Titon kuoltua 1980 pinnan alla olleet jännitteet kansojen välillä alkoivat purkautua, ja 1990-luvun Jugoslavian hajoamissodat olivat verinen vaihe Euroopan lähihistoriassa.
Moni vanha fasisti muutti Kroatiasta ja muualta Jugoslaviasta Argentiinaan. Kroatian johtaja Ante Pavelić meni muiden mukana ja työskenteli Argentiinan presidentti Juan Perónin neuvonantajana. Pavelićia vastaan tehtiin murhayritys vuonna 1957, ja hän kuoli vammoihinsa Espanjassa vuonna 1959.
Jugoslavian yhtenäisyyden varjelemiseksi maan hallinto piti Odžakin taistelun salassa 1970-luvun taitteeseen asti. Tuolloin tapahtumista kuulivat myös ulkomaiset tutkijayhteisöt, mutta suurelle yleisölle toisen maailmansodan viimeinen taistelu ei edelleenkään ole kovin tuttu tapaus.
Jugoslavian alueella sijaitsevat tänä päivänä Serbia, Kroatia, Bosnia-Hertsegovina, Slovenia, Montenegro, Pohjois-Makedonia ja Kosovo. Jännitettä aiheuttaa Kosovon asema. Vain osa maailman valtioista on tunnustanut sen itsenäisyyden, mutta Serbia pitää aluetta autonomisena maakuntanaan. Esimerkiksi Suomi on tunnustanut Kosovon.
Vastareaktiona sotiin johtaneelle vahvalle nationalismille etenkin Serbiassa on herännyt uudestaan myös Jugoslavia-aate ja jugoslavialainen identiteetti.
Lähteitä
The Forgotten Battle of Odžak Was the Last Battle of World War II in Europe -artikkeli (The National Interest -sivusto, englanniksi)
Military History -wikia -sivusto (englanniksi)