Helsinkiläinen metsänomistaja Virva Lehto kaipaa kannusteita hiilinielujen kasvattamiseen – "Harvalla on varaa suojeluun ilman korvausta"
Jos haluat helpon sijoitusmuodon, laita rahaa osakkeisiin tai rahastoihin, älä metsiin.
Helsinkiläinen Virva Lehto, 43, antaa neuvon naureskellen, mutta tosissaan. Metsänomistajana Lehtoa motivoi muukin kuin raha, vaikka hän haluaakin metsistään elantoa perheelleen.
Lehto sai Keski-Pohjanmaalla sijaitsevaa metsää isältään sukupolvenvaihdoksessa reilut neljä vuotta sitten. Lehtoa kiehtoo ajatus sukupolvien jatkumosta – joku päivä metsät ovat hänen kahdella lapsellaan.
– Tykkään liikkua luonnossa ja tehdä fyysisiä töitä metsässä. Olen introvertti ihminen, ja metsässä saan olla täysin yksin, hän kertoo.
Lehto istutti isänsä metsiin taimia jo lapsena.
Metsiä koskevat monet EU-aloitteet herättävät kiivasta vastakkainasettelua. Lehto pitää suojelukeskeistä metsäkeskustelua pelottavana.
– Toisaalta ymmärrän niitä asioita. Mutta on väärin, jos tullaan sanomaan, että nyt pitää tehdä noin tai näin.
– Omat metsäni esimerkiksi sijaitsevat hyvin suopohjaisella alueella. Laskin suuria euromääräisiä summia sille, jos joutuisin laittamaan metsäni suojeluun ilman korvausta. Metsieni lähellä niemennokassa sijaitsevat mökkiläisten tontit jäisivät todennäköisesti myös veden alle, jos ojat tukittaisiin.
Lehdon mielestä tavallisen metsänomistajan ääni kuuluu huonosti metsäkeskustelussa, vaikka heitä on Suomessa jopa 600 000.
Siksi Lehto ryhtyi tekemään nettiin Ihmisen ääni -podcastia, jossa hän haastattelee metsänomistajia ja metsätoimijoita. Puheohjelmassa jutustellaan metsistä ja niiden hoidosta sopuisaan sävyyn.
Lehto on vaikuttanut Helsingin Keskustassa siitä lähtien, kun hän muutti Jämsästä pääkaupunkiin vuonna 1996. Podcastiinsa hän haastatteli esimerkiksi vihreissä vaikuttavaa Villeä, joka on myös metsänomistaja. Ville sanoi olevansa hyvin kiinnostunut siitä, miten luonnonsuojelun, hiilensidonnan ja metsätalouden intressit pystytään yhteensovittamaan.
Lehto jakaa kiinnostuksen.
– Eivät ne sulje pois toisiaan. Vietimme kuusi tuntia Villen metsissä ja totesimme, että olemme monesta asiasta ihan samaa mieltä.
Lehto sanookin olevansa harmissaan siitä, että julkisessa keskustelussa metsäpolitiikka menee usein keskustan ja vihreiden väliseksi tappeluksi.
Lehto toivoo metsänomistajille kannusteita hiilinielujen kasvattamiseen. Hiilinielulaskelmien tulokset eivät hyödytä yksittäistä metsänomistajaa muuta kansalaista enempää.
– Metsänomistajan pitäisi hyötyä siitä, että hän pitää metsää vaikka 20 vuotta pidempään hakkaamattomana, Lehto esittää.
Luonnonvarakeskuksen mukaan Suomen metsien hiilinielut ovat romahtaneet. Lehdon mielestä siihen johtaneista syistä pitää puhua. Metsänomistajat voisivat kertoa puun ostajille, että harvennusta ei tule tehdä liian voimakkaasti, hän sanoo.
– Toisaalta metsäkoneiden suunta on ollut suurempaan päin ja sitä kautta ne ovat myös kalliimpia. Metsänomistajan lisäksi myös metsäkoneen kuljettajalle ja omistajalle pitäisi jäädä jotakin käteen.
Virva Lehto kysyi pari vuotta sitten Suomen metsäkeskuksesta, olisiko hänellä suojeluun sopivaa metsää. Metsät käytiin läpi ja noin neljä hehtaaria laitettiin suojeluun.
– Minulle ei tarvitse kenenkään tulla valittamaan, että et ole tehnyt mitään.
Lehto huomauttaa, että suojelun perään huudetaan paljon, mutta läheskään kaikki talousmetsä ei siihen kelpaa.
– Harvalla on kuitenkaan varaa suojella metsiään ilman korvausta, vaikka haluakin olisi.
Monet metsien hoitoa koskevat ratkaisut tapahtuvat metsänomistajan päässä. Lehdon mielestä vastuullisten valintojen tekemistä pitäisi siksi tukea avoimella tiedon tarjoamisella. Suojelualueiden selvittäminen saattaa pelottaa metsänomistajaa, sillä alueet voidaan merkitään kyselyjen seurauksena metsälakikohteiksi.
– Metsänomistaja ei uskalla edes kysyä suojelusta, jos leima lyödään heti, Lehto havainnollistaa.
Paljon hehkutetaan myös jatkuvaa kasvatusta, jossa metsää ei kasvateta yhtenä tasaikäisenä puusukupolvena, vaan puut ovat monen kokoisia ja ikäisiä. Metsälaki on sallinut jatkuvan kasvatuksen vuodesta 2014 lähtien. Lehto huomauttaakin, että siihen pääseminen vie aikaa.
– Ei se mene niin, että alat vain tekemään. Suurinta osaa talousmetsistä on kuitenkin hoidettu niin, että niissä on vain yhden ikäisiä puita. Jatkuvan kasvatuksen kokeileminen kyllä kiinnostaa todella paljon.
Varsinaisena työnään Lehto tekee yrityksille sisällöntuotantoa nettisivuille ja sosiaaliseen mediaan oman yrityksensä kautta. Metsänhoidossa Lehdolla on yhteistyökumppaneita.
– Metsäni ovat kuitenkin 550 kilometrin päässä kotoani. Kilpailutan itse harvennukset ja hakkuut.
Virva Lehto kokee, että keskustalaisena metsänomistajana hänen pitäisi olla hyvin perillä metsiä koskevasta keskustelusta, mutta aina se ei ole helppoa. Luonnonsuojelulaista oli esimerkiksi vaikea ottaa selvää.
Vihreiden mukaan lakiuudistuksessa esitettiin vain informatiivisia pykäliä uhanalaisista luontotyypeistä, mutta keskustan mielestä ne olisivat voineet johtaa metsien korvauksettomaan suojeluun.
Lehto toivoo, että keskustan eduskuntaryhmä tai puoluetoimisto kertoisivat näistä asioista nopeasti ja selkeästi. Nyt hän yritti kysellä keskustalaisten Facebook-ryhmästä, mistä luonnonsuojelulaissa on oikeasti kyse.
– Siitä viestittiin tosi epäselväksi. Asia oli kuitenkin niin lähellä minua, että halusin osata vastata, jos joku siitä kysyy.
Lehdon mukaan on hyvä, että keskustan toiminnan ansiosta lakiin tuli selvyys siitä, että suojelu korvataan yhä maanomistajille.
– Ei sellaista voi hyväksyä, että tehdään epämääräisiä lakeja, joiden lopputuloksesta ei tiedetä.
Keskusta on kannatuslukujensa perusteella nyt “ehkä vähän hukassa”, Virva Lehto näkee.
– Kaupunkilaisena tietenkin haluaisin, että keskustan kannatus olisi kaupungeissa parempi. Mutta se ei tule kaupunkilaisia tai maalla asuvia lyömällä, vaan pitäisi tehdä yhteistyötä.
Juttu on julkaistu alun perin Suomenmaan aikakauslehdessä tammikuussa 2023.
Digilehden irtonumeroita voit ostaa täältä. Lehden voit tilata täältä.