Helsinki siirtyi metroaikaan 40 vuotta sitten – skandaalin käry siivitti keskustaa historialliseen kansanedustajan paikkaan pääkaupungissa
Helsinki astui tasan 40 vuotta sitten uuteen aikakauteen, kun Helsingin metro aloitti 1. kesäkuuta 1982 yleisölle avoimet koeajot Hakaniemen ja Itäkeskuksen välillä.
Metron viralliset avajaiset pidettiin kuitenkin vasta 2. elokuuta. Oranssinväristen metrojunien säännöllinen, kokopäiväinen liikennöinti Rautatientorin ja Itäkeskuksen välillä alkoi seuraavana päivänä. Aloittaessaan liikennöinnin metro oli viisi vuotta alkuperäisestä aikataulustaan myöhässä.
Ensimmäinen aloite Helsingin metron rakentamiseksi tehtiin kaupunginvaltuuston kokouksessa jo vuoden 1955 syyskuussa.
Asiaa pohtimaan asetettiin esikaupunkiliikenteen suunnittelukomitea, joka vaihtoi nimensä kesällä 1959 metrotoimikunnaksi. Toimikunta esitteli maaliskuussa 1963 pohjakaavan, jossa oli peräti 86,5 km metrorataa pitkälle naapurikuntiin ja yhteensä 108 asemaa. Poliittisessa prosessissa päädyttiin lopulta yhteen, keskustasta Itä-Helsinkiin ulottuvaan linjaan.
Alun perin Helsingin metrosta suunniteltiin automaattista, ja automaattijunien koeajot aloitettiin 5. huhtikuuta 1974. Sittemmin suunnitelmasta luovuttiin ja päädyttiin täysin manuaalisesti ajettaviin juniin ja tavanomaiseen rautateiden asetinlaite- ja opastinjärjestelmään.
Vuonna 1973 yksi koejuna paloi metrovarikkoalueella, mikä johti moniin paloturvallisuutta parantaviin muutoksiin, kuten penkkien pehmusteista luopumiseen. Koejunia ei koskaan käytetty matkustajaliikenteeseen, ja viimeiset niistä romutettiin vuonna 1988.
Metron rakentamisesta ei selvitty ilman skandaalinkäryä. Helsingin kaupungin tilintarkastajana toiminut Liisa Kulhia ryhtyi 1980-luvun alussa tutkimaan metrotoimiston sopimuksia ja kuitteja.
Kulhia teki useita tarkastuspyyntöjä ja ensimmäisen rikosilmoituksen, joka koski metrosarjajunakauppoja. Kulhian työ johti korruptiotutkintaan ja oikeusjuttuun, jossa metrojohtaja Unto Valtanen tuomittiin lahjusten ottamisesta vuoden ja yhdeksän kuukauden ehdottomaan vankeuteen.
Valtanen oli ottanut Siemens AG:ltä lahjuksina 80 000 Saksan markkaa ja moottoriveneen. Muiden kohdalla syytökset hylättiin vanhentuneina. Valtanen kuoli 1989.
Vuoden 1983 eduskuntavaalit olivat ”rötösherravaalit”, joita värittivät edellisellä vaalikaudella paljon esillä olleet talousrikousjutut ja kohupaljastukset poliitikoista. Metrotutkinta toi paljon julkisuutta Kulhialle, joka valittiin eduskuntaan 1983 ensimmäisenä Helsingistä keskustapuolueen listalta valittuna kansanedustajana.
Sitoutumaton Kulhia riitaantui kuitenkin pian puolueen kanssa ja perusti oman eduskuntaryhmän. Kansanedustajaura kesti vain yhden vaalikauden, mutta Helsingin kunnallispolitiikassa Kulhia vaikutti pidempään. Hän kuoli vuonna 1993.