Hallitusneuvotteluissa tähdätään kansanrintamaan – erona perinteiseen punamultaan mukana on myös laitavasemmisto

Hallitustunnustelija Antti Rinteen (sd.) hallitusneuvotteluihin kutsumasta viiden puolueen kokoonpanosta on jo ehditty puhua kansanrintamana.

Poliittisessa historiassa kansanrintama on vanha termi, joka on historiallisesti tarkoittanut sosiaalidemokraattisten puolueiden, kommunistien ja poliittisen keskustan muodostamia liittoumia. Niiden tarkoituksena on ollut vastustaa erityisesti äärioikeistoa.

Käsite on myöhemmin vakiintunut tarkoittamaan yleisesti laajoja liittoutumia poliittisen kentän vasenta laitaa ja keskustaa edustavien puolueiden välillä.

Kansanrintama eroaa perinteisestä punamultahallituksesta laajuudessaan, sillä hallitukseen otetaan mukaan myös laitavasemmistolaiset puolueet.

Suomen takavuosikymmenien poliittisessa historiassa kansanrintamaksi on perinteisesti kutsuttu hallitusta, jonka muodostivat sosiaalidemokraatit, keskusta sekä vasemmistoliiton edeltäjä SKDL.

Kansanrintamaksi voidaan luonnehtia esimerkiksi Kalevi Sorsan toista hallitusta vuosina 1977–1979. Sen muodostivat keskusta, SDP, SKDL, liberaalinen kansanpuolue ja RKP.

Myös Mauno Koiviston hallitukset vuosilta 1968–1970 ja 1979–1982 perustuivat laajaan keskustavasemmistolaiseen koalitioon.

Poliittiseen sanastoon on nykyisin liittynyt myös vihreä kansanrintama, jossa perinteiseen keskustavasemmistolaiseen koalitioon otetaan mukaan myös ympäristöliikkeistä syntyneet vihreät puolueet.