Hallitus sai askelmerkkejä sote-uudistuksen korjaamiseen: vaikutukset julkiseen talouteen, yrityksiin ja Uudellemaalle kaipaavat lisäpohdintaa

Hallitus sai askelmerkkejä sote-uudistusta koskevan esitysluonnoksen korjaamiseen, kun lainsäädännön arviointineuvosto kävi paketin läpi.

Arviointineuvoston mukaan luonnoksessa on paljon hyvää, mutta muun muassa uudistuksen vaikutukset julkiseen talouteen ja yrityksiin sekä Uudenmaan erillisratkaisun toimivuus kaipaavat vielä lisäpohdintaa.

Lainsäädännön arviointineuvoston puheenjohtaja Leila Kostiainen ei ota kantaa siihen, millaiset mahdollisuudet esityksellä on edetä joulukuussa eduskuntaan, kuten hallituksen tavoite on ollut.

Hän luonnehtii esitysluonnosta niin massiiviseksi, että on selvää, että neuvostolla on ollut siitä paljon sanomista.

–  Sanoisin, että ministeriön virkamiehet ovat tehneet todella paljon töitä ja siellä (esitysluonnoksessa) on paljon hyvää. Paljon on onnistuttu vaikutusarvioinnin kannalta kuvailemaan asioita, Kostiainen kertoo STT:lle.

Arviointineuvoston lausunto on annettu sosiaali- ja terveysministeriölle jo perjantaina, mutta julkiseksi se tuli maanantaina.

Arviointineuvosto suosittelee esitysluonnoksen korjaamista ennen kuin hallitus antaa esityksensä eduskunnalle.

Ennen esityksen lähettämistä arviointineuvostolle sote-ministerityöryhmä rukkasi sen uuteen uskoon noin 800 lausuntokierroksella annetun lausunnon pohjalta.

Esitys saa risuja muun muassa siitä, ettei se kiinnitä riittävästi huomiota palveluiden käyttäjiin. Hallituksen tavoitteita ovat terveyserojen kaventuminen, hoitoon pääsyn helpottaminen ja yhdenvertaisuuden lisääntyminen.

Kostiaisen mukaan tässä vaiheessa jää epäselväksi, toteutuvatko tavoitteet Uudellamaalla, jossa asuu kolmannes Suomen väestöstä.

Keskeinen keino tavoitteeseen pääsemiseksi on, että perussairaanhoito ja erikoissairaanhoito yhdistetään samaan organisaatioon. Uudellamaalla tätä keinoa ei käytetä.

–  Erillisratkaisun talousvaikutuksista on puhuttu hyvin paljon, mutta ei tästä, miten se vaikuttaa kansalaisiin. Sitä ei vielä tiedetä. Myöskään työnjakoa (Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin) Husin, Uudenmaan hyvinvointialueiden ja Helsingin välillä ei ole tehty.

Neuvostolle jää myös epäselväksi, miksi ehdotettu malli olisi parempi kuin vähemmän hyvinvointialueita sisältävä malli. Uudistuksessa sote-palveluista vastaisivat 21 uutta hyvinvointialuetta sekä Helsingin kaupunki.

Arviointineuvosto kaipaa lisäksi arvioita muun muassa siitä, millaisia vaikutuksia ostopalveluiden ja alihankintojen rajoittaminen tuo sosiaali- ja terveysalan yrityksille. Lisäksi tulisi arvioida ulkoistusten mitätöinnistä ja irtisanomisista aiheutuvat kustannukset yrityksille ja valtiolle.

Ministeriö ei omien sanojensa mukaan ole pystynyt arvioimaan, miten ulkoistusten vähentäminen, ulkoistussopimusten irtisanominen ja mahdollinen mitätöiminen vaikuttaisi yksityisiin yrityksiin.

–  Katsomme, että jos julkista tilastotietoa ei ole, olisi asia pitänyt selvittää kuulemisten yhteydessä. Joko yrityksiltä suoraan tai yrityksiä edustavalta edunvalvontajärjestöltä, Kostiainen painottaa.

Tämä pitäisi tehdä vielä ennen kuin hallitus vie esityksen eduskuntaan.

–  Se on yritysten kannalta ihan olennainen tieto, miten niiden liiketaloudellinen tilanne muuttuu mahdollisten mitätöintien tai sopimusten irtisanomisten takia.

Kostiaisen mukaan hyvään lainvalmisteluun kuuluu, että tällaiset asiat selvitetään ministeriön valmisteluvaiheessa ennen kuin esitys on valtioneuvoston pöydälläkään.

Sote-uudistuksen tavoitteena on parantaa terveyden- ja sosiaalihuollon palvelujen saatavuutta ja hillitä niihin liittyvien kustannusten kasvua. Neuvoston mukaan esitysluonnoksessa tulisi arvioida selkeämmin riskejä sote-menojen kustannusten kasvusta.

Riskejä syntyy arvion mukaan valtion täydestä rahoituksesta ja yksityisen palvelutuotannon käytön rajoittamisesta.

Myös mahdollinen kokonaisveroasteen nouseminen vuoden 2023 jälkeen tulisi neuvoston mukaan arvioida. Nyt sitä ei ole tehty.

Kostiaisen mielestä on kuitenkin syytä huomata, että vaikutuksia esimerkiksi palveluiden saatavuuteen, laatuun ja kustannusten hillintään on vaikea arvioida ennen kuin hyvinvointialueet ovat toiminnassa. Tavoitteiden onnistuminen riippuu lain toimeenpanosta ja siitä, miten uudet hyvinvointialueet käytännössä tuottaisivat palveluita.