EU:n kumppanuuskomissaari Urpilainen aikoo nostaa koulutukseen suunnattuja kehitysyhteistyövaroja

Koronaviruskriisin hoitaminen on täyttänyt merkittävän osan Jutta Urpilaisen ensimmäisestä komissaarivuodesta. Komissiossa Urpilaisen tonttia ovat Euroopan unionin kansainväliset kumppanuudet, eli esimerkiksi EU:n kehitysyhteistyörahojen hallinnointi ja kohdentaminen.

Urpilainen pitää koronaviruskriisiin vastaamisessa kaikkein vaikeimpana osana sitä, miten pystytään hallitsemaan taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia, jotka iskevät väistämättä ihmisten elämiin koronarajoitustoimien vuoksi.

Miten koronaviruspandemian vaikutukset näkyvät maailmassa?

–  Viimeisten vuosikymmenien aikana on nähty myönteistä maailmanlaajuista kehitystä monella yhteiskunnan osa-alueella, mutta nyt on huolestuttavaa, että koronapandemian vuoksi olemme ottaneet todella suurta takapakkia.

Konkreettinen esimerkki on koulutus. Jos katsoo lukuja, niin vuosi sitten tähän aikaan 260 miljoonaa lasta ei käynyt koulussa. Viime keväänä Unicefin mukaan 1,6 miljardia lasta ei päässyt ainakaan hetkellisesti fyysisesti paikan päälle kouluihin. Toki tiedämme, että monessa maassa oli käytössä etäopetusta, mutta se toimi toisissa paikoissa paremmin kuin toisissa. Toisaalta tiedämme myös, että esimerkiksi Afrikassa 60 prosenttia väestöstä on edelleen digitaalisten palveluiden ulkopuolella.

Suurena huolena on, jäävätkö köyhimmissä maissa nämä lapset pysyvästi koulutuksen ulkopuolelle, eivätkä he koskaan palaa pulpetin taakse pandemian jälkeen. Sen vuoksi olen päättänyt, että EU:ssa nostamme tulevan budjettikauden aikana koulutukseen suunnattujen kehitysyhteistyövarojen määrää. Tavoitteena on, että koulutukseen menisi vähintään 10 prosenttia kehitysyhteistyövaroista, kun tällä hetkellä luku on 7 prosenttia.

On todettu, että yksikään maa ei ole turvassa koronavirukselta ennen kuin kaikki ovat turvassa. Miten EU pyrkii varmistamaan sen, että tarpeeksi ihmisiä saadaan rokotettua koronavirusta vastaan ympäri maailmaa?

–  EU:han on ollut alusta asti hyvin aktiivinen koronarokotteen kehittämistyössä ja rahoittamisessa sekä viruksen hoitoon liittyvän tutkimuksen rahoittamisessa. Totta kai Euroopan unioni haluaa rokottaa omat kansalaisensa, mutta samaan aikaan kannamme vastuuta siitä, että rokote saavuttaa myös maailman köyhimpien maiden kansalaisia. Olemme rahoittaneet merkittävästi Covax-yhteistyövälinettä, jonka kautta voimme välittää rokotteita myös näihin köyhimpiin maihin. Vielä on vaikea arvioida sitä, milloin rokotukset etenevät köyhimpiin maihin, koska emme vielä tiedä varmaksi sitäkään, missä aikataulussa pääsemme rokottamaan EU-maiden kansalaisia.

Kaikki arviot lähtevät siitä, että ensi vuoden alkupuoliskolla olisimme tilanteessa, jossa rokotteet olisivat käytettävissä.

Mikä on ensimmäisen komissaarivuotesi suurin saavutus?

–  On vaikeaa mainita vain yhtä. Alkuun valmistelimme Afrikka-strategian, joka oli iso ponnistus. Strategian toimeenpano ei ole edennyt aivan niin kuin ajattelimme, koska koronaviruspandemiaan liittyvät rajoitustoimet ovat estäneet fyysisten tapaamisten järjestämisen.

Pandemian maailmanlaajuisiin vaikutuksiin vastataksemme rakensimme EU:ssa yhteisen rahoituspaketin, jonka kokonaissumma oli 38,5 miljardia euroa. Siinä suunnattiin uudelleen rahoitusta esimerkiksi humanitaariseen apuun ja kumppanimaidemme terveydenhuoltojärjestelmien tukemiseen.

Toivon, että koronavuodesta jää jälkeen se yhteishenki, jolla EU-jäsenmaat, komissio ja eurooppalaiset rahoituslaitokset ovat toimineet yhdessä ongelmien ratkaisemiseksi.

Viime viikolla saavutettiin myös poliittinen sopu uudesta kumppanuussopimuksesta EU:n ja 79 Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren maan kanssa.

Neuvottelut olivat pitkä, kaksi vuotta kestänyt prosessi, ja hyppäsin vuosi sitten mukaan liikkuvaan junaan. Tämä viimeinen vuosi on ollut valtava rutistus sopimuksen viimeistelemiseksi.

Mitä konkreettista hyötyä uudesta kumppanuussopimuksesta on yksittäiselle jäsenmaalle, kuten Suomelle?

–  Tämä Post Cotonou -sopimus on laaja puitesopimus EU:n yhteistyölle 79 muun maan kanssa. Siinä otetaan kantaa esimerkiksi ilmastokysymyksiin, hyvään hallintoon, demokratiaan, ihmisoikeuksien ja tasa-arvon edistämiseen. Yksi konkreettinen asia koskee maahanmuuttoa. Puitesopimuksessa määritellään aiempaa paremmin, millaisten raamien puitteissa maahanmuuttoa hoidetaan näiden 79 maan ja EU:n välillä. Sopimuksen liitteessä ovat maahantulijoiden palauttamista ja takaisinottoa koskevat operatiiviset säännökset. Tämä ei poista sitä, etteivätkö jäsenmaat voisi tehdä kahdenvälisiä palautussopimuksia kumppanimaiden kanssa, mutta nyt on selkeä raami sille, miten toimia, kun EU-maista palautetaan kielteisen oleskeluluvan saaneita henkilöitä lähtömaihin.

Millainen vastoinkäyminen loppuvuoteen suunnitellun EU:n ja Afrikan unionin välinen huippukokouksen peruuntuminen oli?

–  Olimme toivoneet, että huippukokous olisi pystytty järjestämään, ja valmistelut sitä varten olivat käynnissä. Luulen, että odotuksia oli paljon puolin ja toisin. Katsoimme tärkeäksi sen, että kokous olisi voitu järjestää fyysisenä, mutta sehän ei tässä pandemiatilanteessa tullut kyseeseen. Näen kuitenkin, että asiat menevät eteenpäin.

Meillä on tälläkin viikolla ollut korkean tason virtuaalitilaisuuksia esimerkiksi digitaalisesta yhteistyöstä ja tutkimusyhteistyöstä, joten kumppanuutta vahvistetaan jatkuvasti politiikan eri osa-alueilla. Huippukokous pystytään toivottavasti järjestämään ensi vuonna.