Biomassaa pitäisi ohjata entistä enemmän energiakäytöstä muihin kohteisiin – Suomelle kehitys voi olla hyvä asia
Puuta ja muita bioraaka-aineita tulisi jatkossa ohjata pääosin materiaalien valmistukseen energiantuotannon sijaan, käy ilmi tuoreesta kansainvälisestä selvityksestä.
Syynä on biomassan kysynnän voimakas kasvu. Selvityksen mukaan bioraaka-aineen käyttökohteita pitää harkita entistä tarkemmin, koska ilmastotoimien myötä biomassan kysyntä saattaa jopa yli kaksinkertaistua nykyiseen verrattuna EU:ssa, eikä tarjonta tule riittämään sen kattamiseen.
Selvityksessä on mallinnettu bioraaka-aineiden kysynnän kasvua vuoteen 2050 asti. Sen toteuttivat konsulttiyhtiö Material Economics, ajatushautomo Energy Transitions Commission ja Euroopan metsäinstituutti EFI.
Suomesta selvitystä on ollut rahoittamassa Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra.
Sitran projektijohtaja Janne Peljo arvioi, että jo lähivuosina biomassaa alkaa ohjautua energiakäytöstä kohti muita materiaalikäyttöä yhä enemmän. Selkeä muutos tulisi nähdä seuraavan parinkymmenen vuoden aikana niin, että suurin osa biomassasta menisi esimerkiksi erilaisiin materiaaleihin, kuituihin, kemianteollisuuden raaka-aineeksi ja muihin korkean lisäarvon käyttökohteisiin.
Hänen mukaansa isossa kuvassa bioraaka-aineiden käyttökohteiden kehittyminen on Suomen kannalta hyvä asia.
Kun maailmanlaajuisesti vähennetään fossiilisten raaka-aineiden kuten öljyn käyttöä, niitä pitää pystyä korvaamaan jollain muulla.
– Suomessa on tähän liittyvää osaamista ja teknologiaa käytössä. Suomessa on toisaalta myös raaka-ainevarantoja. Suomi pystyy tässä olemaan merkittävä osa globaalia ratkaisua, Peljo pohtii.
Maailmanlaajuisesti merkittävä kysymys on esimerkiksi biopohjaisten muovien kehittäminen ja valmistus, johon Suomesta löytyy osaamista. Toinen esimerkki on puupohjaisten kuitujen käyttö muun muassa tekstiiliteollisuudessa. Puupohjaista tekstiilikuitua kehittävä Spinnova listautui hiljattain pörssiin.
Jos biomassan lisääntyvä kysyntä katettaisiin kasvattamalla bioenergiaksi sopivien raaka-aineiden tuotantoa, pitäisi sitä varten varata noin Saksan kokoinen maa-alue.
Pinta-alan käyttöön kohdistuu kuitenkin paljon muitakin paineita: rakentamista, ruoantuotantoa sekä suojeluvaatimuksia. Siksi biomassan käyttökohteiden nykyistä tiukempi harkinta olisi kestävämpi tie kuin tarjonnan kasvattaminen.
Selvityksen johtopäätöksenä on, että vuoteen 2050 mennessä on enää hyvin vähän sovelluskohteita, joissa biomassaa kannattaisi käyttää energiantuotantoon.
Muutos nykytilanteeseen verrattuna olisi suuri. Tällä hetkellä 60 prosenttia ruoantuotannon ulkopuolisesta biomassasta menee energiakäyttöön ja 40 prosenttia muihin tarkoituksiin.
Peljo huomauttaa, että muutoksen aikaansaamiseksi tarvitaan yhteistä näkemystä sekä yrityksiltä että päätöksentekijöiltä. Näkymä biomassan kysynnän ja tarjonnan suhteesta tulisi ottaa huomioon poliittisessa päätöksenteossa jo nyt.
Myös markkinoilla on vaikutusta biomassan käyttöön. Jos kysyntä nousee hahmoteltujen skenaarioiden mukaan, esimerkiksi biomassan hinta voi nousta niin, että muut ratkaisut lämmöntuotannossa tai liikenteen päästöjen vähentämisessä tulevatkin edullisemmiksi.
– Ajattelen, että lähtökohtaisesti pitäisi hakea niitä ratkaisuja, joissa markkinat ohjaa tätä kehitystä, Peljo sanoo.
Viitoitusta uudelle suunnalle saatetaan saada myös heinäkuussa, kun EU-komissio julkistaa suuren lakipaketin erilaisista ilmastotoimista. Odotettavissa on muun muassa päivitys uusiutuvan energian direktiiviin, jossa määritellään, mitkä raaka-aineet ovat kestäviä lähteitä bioenergialle.
Jotta biomassan energiakäyttöä pystyttäisiin vähentämään, pitäisi samaan aikaan kehittää muita ratkaisuja, kuten vetyteknologiaa.
Uuden teknologian kehitykseen liittyy aina riskejä, mutta Peljo arvioi, että vedyn suhteen on mahdollista päästä pitkälle seuraavien vuosikymmenten aikana.
– 2030-luvun loppupuolella vety alkaa ennusteiden mukaan tulla yhä voimakkaammin markkinoille, Peljo sanoo.
– Teknologiset ratkaisut ovat olemassa, mutta samaan aikaan kehitystyöhön pitää merkittävästi panostaa. Tuotekehitykseen ja tutkimukseen tarvitaan panostuksia siihen, miten nämä muut fossiilisia korvaavat teknologiat kehittyvät, puhuttiinpa sitten vedystä tai vaikka synteettisistä polttoaineista.
Peljon mukaan puhtaan vedyn kehityksen kannalta tilanne vaikuttaa Suomessa lupaavalta.
Puhtaalla tai vihreällä vedyllä tarkoitetaan uusiutuvien energialähteiden avulla tuotettua vetyä. Vetyä voi tuottaa hajottamalla sähkön avulla elektrolyysissä vesimolekyyli vedyksi ja hapeksi.
Pulmana on ollut kuitenkin se, että veden pilkkominen vaatii paljon sähköä, joten uusiutuvan energian laaja käyttö vedyntuotannossa vaatii lisää kehitystyötä.
EU-parlamentin mukaan EU:n energiantuotannossa vety kattaa tällä hetkellä noin kaksi prosenttia. Suurin osa siitä eli 95 prosenttia käytössä olevasta vedystä valmistetaan fossiilisten polttoaineiden avulla.