"Ehdokkaina narsistien kaarti" – keskustan ex-puoluesihteerit arvioivat presidentinvaalien asetelmia
Presidentinvaalien asetelmat ovat mielenkiintoisessa liikkeessä, arvioivat Suomenmaan haastattelemat keskustan entiset puoluesihteerit Timo Laaninen ja Pekka Perttula.
Laanisen mukaan viimeiset gallupit ovat osoittaneet, että liikehdintä eri äänestäjäryhmien keskuudessa on alkanut. Laaninen huomauttaa, että presidentinvaaleista on tullut henkilövaalit, joissa äänestäjät hyppivät iloisesti puoluekarsinoista suuntaan jos toiseen.
– Kansalaiset ovat alkaneet nyt tosissaan miettiä, että ovatko sellaisetkin vaalit taas tulossa. Vertailu alkaa tosissaan joulukuussa, kun isot televisiokeskustelut alkavat.
Viimeisissä mittauksissa kärjessä pitkään olleen Pekka Haaviston (vihr.) suosio on laskenut ja Alexander Stubb (kok.) on noussut hänen ohitseen. Toisaalta esimerkiksi Jutta Urpilainen (sd.) ilmoittautui kisaan niin vastikään, että todellinen suosio on vielä arvoitus. Olli Rehn (kesk.) on pitänyt useimmissa kyselyissä kolmatta sijaa.
Laanisen mukaan vielä kuukausi tai kaksi sitten yleinen käsitys oli, että vaalit olisivat kahden kauppa, mutta nyt näyttääkin siltä, että toisen kierroksen paikoista tulee kova kilpailu.
– Stubb on tällä hetkellä vahvimmilla, mutta hän ehtii vielä mokata oman pelinsä. Kuntohuippu saattoi tulla vähän turhan aikaisin.
Myös Perttulan mukaan asetelmat ovat nyt aidosti auki.
– Tässä voi tapahtua monenlaisia heilahteluja ja monia yllätyksiä vielä, kun kansalaiset alkavat todella miettiä presidentin asemaa. Nyt on osoittautunut, että presidentti on henkilö, joka edustaa jatkuvuutta ja on päivän poliittisen kohinan yläpuolella, Perttula huomauttaa.
Perttulan mukaan suuri kysymys on, että muotoutuuko asetelma sellaiseksi, että ääripäiden sijasta voisi valita legendaarisen kolmannen vaihtoehdon.
Samoin taktinen äänestäminen voi muuttaa kuvioita. Perttulan mielestä Haavistoon, Stubbiin ja Jussi Halla-ahoon (ps.) liittyy paljon sellaista, että jotkut eivät voi äänestää heitä missään tapauksessa.
Keskustan ex-puoluesihteerit pitävät Rehniä huippuehdokkaana.
– Kaikkihan sen tunnustaa, että hän on pätevin ehdokkaista ja kovissa paikoissa testattu, Laaninen huomauttaa.
Hän kehuu Rehnin slogania “vakaa kuin kallio” harvinaisen osuvaksi. Se vetoaa keskustalaisiin, kun sen kirjoittaa isolla kirjaimella ja kaikkiin muihin pienellä kirjoittaessa.
Perttulan mukaan keskustalla on aiemminkin ollut hyviä presidenttiehdokkaita, mutta Rehn on aivan harvinaisen hyvä verrattuna muuhun ehdokasjoukkoon.
Perttula lataa, että ehdokasjoukossa on suorastaan nähtävillä “narsistien kaarti”. Hän ei nimeä ketään erityistä henkilöä, mutta toteaa, ettei niiden tunnistaminen vaadi kauhean suurta ajattelukykyä.
– Sen voin sanoa, että Olli Rehn ei ole narsisti. Rehn on ihan tarpeettoman vaatimaton osaamiseensa ja kokemukseensa nähden. Hänellä ei ole itsetehostuksen tarvetta. Elämä on sen verran koetellut, ettei ole tarvetta. Se kehuminen on meillä muilla tehtävä, hän jatkaa.
Perttulan mielestä nyt pitäisikin keskustella enemmän siitä, miten presidentin rooli on muokkautunut Sauli Niinistön aikana. Presidentistä on tullut arvojohtaja, sovittelija ääripäiden välissä ja terveen järjen käyttäjä. Samalla maailmanpoliittinen tilanne on tuonut tehtävään uudenlaista vakavuutta.
Perttulan mukaan Rehnillä on kaikki tarvittavat ominaisuudet.
– Nyt ei todellakaan haeta sitä hymyilevintä mukavaa kaveria, vaan paineenkestävää henkilöä, jolla on kovaa poliittista osaamista.
Sekä Laanisen että Perttulan mukaan Rehn voi viedä koko kisan. Avainroolissa on kentän kiertäminen ja keskustalaisten innostaminen vaalityöhön.
– Kaikki mahdollisuudet on, kun vaan jaksetaan tehdä kampanjaa. Ehdokas tuntuu olevan hyvässä vedossa, Laaninen sanoo.
Perttulan mielestä Rehn voi nyt aidosti yhdistää ja innostaa keskustalaisia tekemään onnistuneen kampanjan.
– 2000-luvullahan ei ole kovin montaa aitoa vaalivoittoa puolueelle tullut. Tässä voisi olla nyt sellainen suuri poliittinen projekti, josta kelpaisi kertoa vielä kahdenkymmenen vuoden kuluttuakin. Aistin keskustalaisissa piilossa olevaa poliittista energiaa ja näyttämisen halua, Perttula kuvaa.