Eduskunnan jättävä Annika Saarikko: "Politiikassa eniten kasvattavat hetket, jolloin on todella vaikeaa"
Torstaina Annika Saarikko istahti viimeisen kerran kansanedustajana keskustan eduskuntaryhmän kesäkokouksen penkeille.
Syyskuun alussa hänellä on edessään vielä yksi eduskuntaryhmän kokous Arkadianmäellä, mutta sitten ura kansanedustajana on ohi. Saarikko aloittaa syyskuussa ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön YTHS:n toimitusjohtajana.
Se on iso muutos. Saarikko on ollut poliitikko pitkään. Kansanedustaja vuodesta 2011, moninkertainen ministeri ja entinen keskustan puheenjohtaja. Ison osan aikuisiästään hän on hengittänyt politiikan maailmaa ja nähnyt kaikki sen käänteet läheltä.
– Luulen, että tähän liittyy paljon sellaista muutosta, jota en vielä tiedosta tai ymmärrä. Politiikka ei ole työ, vaan elämäntapa, Saarikko tiivistää Suomenmaalle kesäkokouksen yhteydessä Kokkolassa.
Olo on tottakai hieman haikea, Saarikko myöntää.
Taakse jäävät kiihkeät poliittiset debatit, intohimoinen maailmanparannus ja jatkuva politiikan syke. Taakse jäävät työkaverit, kaikki ne ihmiset, joiden kanssa on jaettu tiiviisti sitä maailmaa. Monista on tullut hyviä ystäviä.
– Luulen, että se ikäväkin konkretisoituu eri tavalla vasta sitten, kun politiikka oikeasti on jäänyt taakse. Nyt olen valtavan innostunut uudesta työstäni.

Saarikko kokee, että hänellä on juuri nyt hyvä hetki lähteä.
Keskustan tulevaisuudessa siintää taas pitkästä aikaa valoa. Gallupit ovat nousujohteisia ja oppositiopuolueelta löytyy taas itsetuntoa. Pinnan alla kuplii innostusta.
Saarikko sanoo sen tuntuvan pelkästään hienolta. Vaalikauden puolivälissä eletään hänen mukaansa yleensä aina kansalaisten luottamuksen uusjaon aikaa. Ja nyt keskusta on taas saamassa luottamuksesta osansa.
Monia voisi harmittaa, että juuri silloin täytyy hypätä sivuun. Se, kun myötäisen tuulen vaihe jää näkemättä. Saarikko ei kuitenkaan myönnä kokevansa niin.
Sellaisetkin vaiheet hän on jo urallaan nähnyt. Hän on myös nähnyt huiman nousun, sitä seuraavan putoamisen ja rajut tappion hetket rämpimisineen.
– Koen, että politiikassa eniten kasvattavat juuri ne hetket, jolloin on todella vaikeaa. Nyt osaan olla kiitollinen kaikista kipeistäkin kokemuksista.
– Olen antanut politiikalle paljon, mutta saanut siltä vielä paljon enemmän. En niinkään tarkoita poliittisia asemia, vaan niitä kaikkia kokemuksia mitä se on tuonut.
Kyllästymisestä politiikkaan Saarikko ei kuitenkaan halua omalla kohdallaan puhua.
Yhteiskuntapoliittista nälkää riittää hänen mukaansa yhä. Jossain kohti elämää tulee kuitenkin tunne, että olisi aika kääntää sivua. Ja sitä Saarikko kertoo miettineensä kuluneen vuoden aikana usein.
– Luulen, että oikea aika tehdä muutos on silloin, kun ihminen alkaa kyselemään itseltään, että pitäisiköhän jonkun asian elämässä muuttua.
Toki se kaikki liittyy myös ikään, Saarikko sanoo. Siihen, mitä on ehtinyt jo tehdä, ja mitä ehtii vielä kaiken tämän jälkeen.
– Voisin tiivistää sen niin, että minulla on voimakas tarve oppia nyt jotain uutta. Voin jättää politiikan hyvällä mielellä, erota niin sanotusti ystävinä.

Moni on sanonut Saarikolle ymmärtävänsä, että hän jättää politiikan lasten takia. Niinkään Saarikko ei ajattele.
Politiikkaa tehdään hänen mukaansa juuri lasten vuoksi, sillä politiikassa rakennetaan aina tulevaisuutta.
– En missään nimessä halua viestittää, etteikö tämä olisi mahdollista vanhemmille. Tottakai se vaatii pienten lasten vanhempana paljon, mutta toivottavasti olen voinut osaltani raivata tilaa sille, että silti se on mahdollista.
– Mutta onhan se selvää, että pikkulapsiarkeen uusi työni solahtaa luultavasti helpommin.
Entä mitä Saarikko ei jää politiikasta kaipaamaan? Sellaisiakin asioita olettaisi liki kaiken nähneellä poliitikolla olevan useampia.
Tulee pieni hiljaisuus.
– Sellaista ohipuhumista ja tahallista väärinymmärtämistä, jota liittyy paljon politiikan näyttämöpuoleen, Saarikko vastaa viimein.
Hän tarkentaa, ettei tarkoita kovia neuvotteluita hallituksissa tai keskustan sisällä. Hän ei myöskään tarkoita niitä kiivaita keskusteluja, joissa ollaan oltu rajusti eri mieltä.
Kyse on Saarikon mukaan tahallisesta ohipuhumisesta, toisen sanojen vääristelystä ja väärinymmärtämisestä, jota poliitikot luovat itse. Mutta myös media pyrkii rakentamaan vahvoja jakolinjoja ja vastakkainasetteluja dramaattisemmaksi kuin ehkä olisi tarpeen.
– Kiittävimmät palautteet ihmisiltä ovat aina tulleet siitä, kun he ovat kuulleet rakentavaa puhetta vaikkapa kyselytunnilla. On hyvä huomata, että suomalaiset antavat sille yhä arvonsa.
Saarikko kuitenkin korostaa, ettei politiikan likasankopuoli ollut hänen syynsä lähteä.
– Päinvastoin ajattelen, että tämä aika tarvitsee kokeneita päättäjiä mutta myös uusia näkemyksiä. Minun työni vain tuli tällä erää täyteen.

Yhteiskunnallisuutta Saarikko ei kuitenkaan jätä. Uusi työ YTHS:n johdossa on tiukasti kiinni koko suomalaisen terveydenhuollon haasteissa.
Saarikon mukaan se tekee tehtävästä kiinnostavan. Sote-puolen asiat ovat hänelle tuttuakin tutumpia ministerivuosilta. Nyt kohteena ovat nuoret aikuiset, mutta kysymykset palvelujen riittävyydestä, sisällöstä ja hoitoon pääsemisestä ovat ihan samoja.
– YTHS:n kohderyhmän ihmisistä rakentuu Suomen tuleva työelämä. On todella tärkeää, missä kunnossa he ovat sekä mieleltään että fyysisesti.
Isoimpana haasteenaan Saarikko pitää nuorten aikuisten pahoinvointia ja mielenterveyspalveluiden kykyä vastata siihen.
Saarikko toivoo, että hän voisi tuoda nuorten aikuisten ääntä myös kuuluvammin esiin yhteiskunnalliseen keskusteluun.
Nykyisellään se tuppaa hänen mielestään jäämään hieman jalkoihin. Huoli heistä on jollain tapaa ulkokohtaista.
– Yhteiskunnassa helposti ajatellaan, että jotenkin ne nuoret kuulemma voi huonosti ja ilmastonmuutoskin kuulemma ahdistaa ja koronakin taisi olla heille hankala. Mutta me emme kohtaa heitä tarpeeksi.
Syy siihen on Saarikon mukaan suuruuden ekonomia. Politiikassa kuuluu usein vahvasti niiden ääni, jotka ovat ikäluokaltaan isompia ja äänestävät ahkerimmin.
– Mutta tämä uusi sukupolvi on monelle vähän tuntematon arvoitus. Sen takia se kiehtoo minua ja näen heidän asiansa todella tärkeänä.