Digiyliopistossa voisi opiskella missä vain – ministeriö jakaa pian rahaa digiympäristöjen kehittämiseen
Kauppatieteilijöiden etujärjestö Suomen Ekonomit ehdottaa digitaalisen kauppakorkeakoulun perustamista. Ajatusta on helppo venyttää kauppatieteiden ulkopuolelle. Mitä jos perustettaisiin Suomen digiyliopisto?
– Tällaista yhteistyötä ei vielä riittävästi ole, sanoo opetus- ja kulttuuriministeriön kansliapäällikkö Anita Lehikoinen.
– Digitaalisuus tuo uusia mahdollisuuksia opetuksen ja oppimisen järjestämiseen ja luonnollisesti myös yliopistojen välisen yhteistyön toteuttamiseen.
Lehikoinen tiivistää: kaikkea ei tarvitsisi järjestää kaikkialla, kun voitaisiin hyödyntää yhteistä alustaa ja materiaaleja. Juuri se on digikauppakorkeakoulua kaavailevan Suomen Ekonomien ajatus.
– Digikauppakorkeakoulu olisi yhden alan järjestelmä, mutta ei ole mitään estettä sille, että muilla aloilla tehtäisiin samoin, sanoo koulutuspoliittinen asiamies Suvi Eriksson.
Hän muistuttaa, että digitalisaation etu on juuri rajojen ylittäminen – organisaatioiden, kuntien ja tarvittaessa myös valtioiden rajojen.
– Suomen digiyliopisto voisi olla olemassa digitaalisena rakenteena, vaikka yliopistot säilyisivät omina yksiköinään, Eriksson maalailee.
Idea ei ole uusi. Vuosina 2001–2010 toimi Suomen virtuaaliyliopisto -niminen verkosto, jonka tarkoituksena oli nimenomaan kehittää yliopistojen välistä yhteistyötä.
– Se osoittautui hallinnollisesti ja taloudellisesti raskaaksi hankkeeksi, Eriksson kertoo.
Hän epäilee, että hanke oli edellä aikaansa eikä siksi ottanut tuulta alleen. Nyt hetki voisi olla oikea, ja virtuaaliyliopistoa aikoinaan kehittäneiltä saataisiin kerättyä kokemuksia ja neuvoja.
Käytännössä digiyliopisto voisi tarkoittaa verkkoalustaa, joka tarjoaa esimerkiksi opetusmateriaaleja ja keskustelutilaa.
Sen kautta voisi seurata luentoja, suorittaa tenttejä ja olla yhteydessä opettajiin ja toisiin opiskelijoihin. Pitkien välimatkojen Suomessa etäopiskelu on monelle ainoa realistinen vaihtoehto.
– Ne, jotka eivät pysty olemaan läsnä yliopiston kampuksella, voisivat opiskella kotoa käsin, Eriksson toteaa.
Kenties yhteinen digialusta voisi nopeuttaa opiskelijoiden valmistumista ja siten säästää rahaa.
– Tätä kautta syntyisi varmasti mahdollisuuksia vapauttaa resursseja opetuksen ja tutkimuksen laadun vahvistamiseen, vahvistaa Anita Lehikoinen.
Ne, jotka eivät pysty olemaan läsnä kampuksella, voisivat opiskella kotoa käsin.
Suvi Eriksson
Vaikka digiyliopiston ideasta päästäisiin yksimielisyyteen, kysymykseksi nousee raha.
Kuka yhteistyön maksaisi, valtio vai yliopistot itse? Yliopistojen talous on tiukilla, eikä kukaan ei kaipaa lisäkustannuksia.
Alkuvaiheeseen voisi saada rahoitusta opetus- ja kulttuuriministeriöltä. Se jakaa vuosina 2017 ja 2018 yhteensä noin 100 miljoonaa euroa oppimisympäristöjen kehittämiseen ja nuorten tutkijoiden urien edistämiseen.
– Valtaosa tuosta rahasta tullaan suuntaamaan nimenomaan digitaalisten oppimisympäristöjen kehittämiseen, Lehikoinen sanoo.
Eriksson toivoo, että suomalaiset yliopistot ryhtyisivät suunnittelemaan yhteistyötä ja hakisivat ministeriöltä rahaa yhdessä.
Pelkona on, että jos digitaalisiin oppimisympäristöihin kohdistettu raha jaetaan pieninä siivuina, yliopistot alkavat kehittää omia, erillisiä digialustojaan.
– Jos alustat eivät kommunikoisi keskenään, digitalisaation tuomat mahdollisuudet jäisivät käyttämättä, Eriksson toteaa.