Asiantuntija varoittaa eläkeläisten alkoholinkäytön tuhoisista seurauksista – juoko –märkä sukupolvi– itsensä hengiltä?

Suomessa voi juoda itsensä hengiltä aivan rauhassa, lataa Lapin yliopiston yliopistonlehtori Tarja Orjasniemi. Hän on huolestunut erityisesti ikääntyvien naisten päihteiden käytöstä.

Orjasniemi on perehtynyt suomalaisten juomatapoihin sekä tutkijana että käytännön päihdetyön kehittäjänä.

– Nyt alkaa eläköityä sellainen ikäluokka, joka on aina aikuisena käyttänyt alkoholia. Märkä sukupolvi eli 1970-luvun nuoret ikääntyvät, Orjasniemi sanoo.

Suomalaisten tutkija-arvioiden mukaan 5–10 prosenttia yli 64-vuotiaista on päihdeongelmaisia. Tämä tieto haastaa erityisesti ikääntyvien kanssa työskenteleviä.

– Tästä ryhmästä kaksi kolmasosaa on juonut koko aikuisikänsä, mutta yksi kolmannes on aloittanut vasta ikääntyneenä. Ikääntyessä toimintakyky ja alkoholin sietokyky heikkenevät, ja koska monilla vanhuksilla on erilaisia lääkityksiä, seuraukset voivat olla tuhoisia, Orjasniemi pelkää.

Palvelujärjestelmässä pitäisi Orjasniemen mielestä olla gerontologista asiantuntemusta ja päihdeosaamista.

– Me elämme kulttuurissa, jossa aiemmin ei ole ollut ikääntyvien päihdeongelmaa. Tämä on ilmiönä uusi, eikä palvelujärjestelmämme ole varautunut siihen. Naisten päihdeongelma on tullut näkyväksi vasta viime vuosina, mutta vanhalle viinalle haiseva isoäiti on palvelujärjestelmälle haaste. Sellaisesta on vaikea puhua.

Orjasniemi muistuttaa, että vielä 1980-luvun maaseudun naisista kolmasosa oli täysin raittiita, mutta tilanne on muuttunut olennaisesti.

– Raittiiden määrä on nykyisin valtakunnallisesti noin kymmenen prosenttia sekä miehillä että naisilla – naisilla ehkä hivenen enemmän – mutta alkoholinkäyttö sallitaan nykyisin aivan eri tavalla kuin pari vuosikymmentä sitten. Silti ikääntyvien naisten päihteidenkäyttö on myyttinen ja mahdoton ajatus meistä monille.

Orjasniemen mukaan ilmiöön liittyy paljon häpeää.

– On olemassa naisia, näitä Kassi-Almoja, jotka ovat juoneet aina ja jotka tunnetaan pienillä paikkakunnilla, ja heillä on juopon maine. He ovat oma ryhmänsä, mutta nyt on tullut uusi ryhmä: työelämästä eläköityneet naiset. Siis nämä, jotka ovat huolehtineet perheistään ja hoitaneet palkkatyönsä. Heille palvelujärjestelmämme ei kykene tarjoamaan apua.

Orjasniemi arvioi, että näiden naisten elämään liittyy usein isoja menetyksiä ja surua.

– Moni on toiminut puolisonsa omaishoitajana tai menettänyt lapsensa. Naisia saattaa yhdistää hirvittävä yksinäisyys. Ja kun oma terveys heikkenee, elinpiiri kapenee ja moni jää oman kotinsa vangiksi, yhdistelmä on vaikea.

– Miten lähipiiri reagoi naiseen, joka juo yksin ja salassa, tai kuinka kauan omaiset jaksavat katsoa juopottelevaa, ikääntyvää äitiään, Orjasniemi kysyy.

Siinä vaiheessa, kun omaiset väsyvät, päihdeongelmainen nainen on todella yksin.

Kuinka kauan omaiset jaksavat katsoa juopottelevaa, ikääntyvää äitiään?

Tarja Orjasniemi

Päihteitä käyttävät naiset eivät aina tunne palvelujärjestelmää. He eivät tiedä, keneltä pitäisi pyytää apua.

Orjasniemen mielestä myöskään ammattiauttajat eivät useinkaan tiedä, miten juominen pitäisi ottaa puheeksi. Siihen tarvittaisiin ymmärrystä myös kulttuurista ja sukupuolesta.

– Terveydenhuollon ja kotihoidon työntekijöillä on vaikea alkaa keskustella isoäidin kanssa juomisesta. Samoin moni päihdeongelmainen ei tunnista itseään suurkuluttajaksi, vaikka olisi tapaturmaherkkä humalassa tai joutuisi vatsahuuteluun. Ja kun asiaa ei ensiavussakaan nosteta esille, kukaan ei puutu.

Suomalaisen yhteiskunnan päihdehuolto on keskittynyt miesten ongelmiin, Orjasniemi sanoo.

Hänen mukaansa naiset kaipaisivat naistyöntekijöitä ja naisryhmiä, joissa voi luottamuksellisesti jakaa jotakin sellaista, mistä puhuminen miesten kanssa on vaikeaa.

– Monien tutkimusten perusteella naisten päihdeongelman taustalla on kipeitä asioita, kuten esimerkiksi laiminlyöntiä ja hyväksikäyttöä lapsuudessa. Näistä ikääntyvät naiset eivät välttämättä ole valmiita keskustelemaan sekaryhmissä.

Orjasniemi on erityisen huolissaan siitä, että sosiaalityöntekijöiden, lääkäreiden ja sairaanhoitajien koulutukseen ei sisälly päihdetyön osaamista.

– Mitä on suomalainen gerontologinen päihdetyö? Sitä ei vielä edes ole olemassa. Osaaminen on hankkeissa ja projekteissa, ja se on pirstaleista. Meillä valmistuu esimerkiksi sosiaalityöntekijöitä, jotka eivät opintojensa aikana kohtaa yhtään päihdeongelmaista asiakasta, juoppoa.

Orjasniemen mukaan Suomessa ei pitäisi olla ei-kenenkään asiakkaita, mutta ikääntyvät naiset kuuluvat tähän ryhmään.

– Nämä naiset eivät ole kenenkään asiakkaita, kukaan ei ota vastuuta. Minusta tämä kuuluu sosiaalityön vastuulle. Tilanne räjähtää lähivuosina, jos mitään ei tehdä.

Juttu ilmestyi alun perin Suomenmaan viikkolehdessä 4.11. Lehden voi tilata täältä .