Arvovaltainen brittiprofessori varoittaa Eurooppaa: Kiovan päästävä voitolle ensi vuonna
Alkanut vuosi 2024 on Ukrainan sodan ratkaisevaa aikaa. Vaikka rintamat eivät paljoa liikkuisikaan, niin kuluvan vuoden aikana päätetään kumpi osapuoli varustautuu paremmin, Venäjä vai Ukrainaa tukeva länsi.
Yhdysvaltain seuraava presidentti valitaan marraskuussa 2024. Diplomaattipiireissä pidetään hyvinkin todennäköisenä, että Washingtonin valtiaan nimi olisi jälleen Donald Trump.
Suunnitelmat Yhdysvaltain turvallisuuspolitiikan suurta muutosta varten ovat Trumpin taustatyötä tekevässä ajatuspajassa jo valmiina. Heritage Foundationin vuoden 2025 presidentin siirtymähanke määrittelee uudet turvallisuuspoliittiset tavoitteet.
Niiden mukaan Nato muunnetaan niin, että Yhdysvaltain liittolaiset lähettävät suurimman osan Venäjän pelotteeksi tarvittavista tavanomaisista joukoista. Liittolaiset tukeutuvat Yhdysvaltoihin ensisijaisesti ydinpelotteen osalta. Ja samaan aikaan vähennetään Yhdysvallat vähentää joukkojaan Euroopassa.
Timothy Garton Ash on Britannian tunnetuimpia aikalaishistorioitsijoita. Hän työskentelee Eurooppa-tutkimuksen professorina Oxfordin yliopistossa ja on Münchenin turvallisuuskokouksen vakiovieraita.
– Ukrainan täytyy voittaa tämä sota, toteaa Garton Ash Suomenmaalle antamassaan haastattelussa.
Brittihistorioitsijan Ukraina-visioita hallitsee kaksi kehityssuuntaa. Venäjän presidentti Vladimir Putin etenee idästä ja Yhdysvaltain presidenttiehdokas Donald Trump uhkaa vetäytyä lännessä. Siten eurooppalaisen puolustusyhteisön ainoa uskottava sotilaallinen ydin on entistä eurooppalaisempi Nato.
– Nyt on tarkasteltava uudelleen Euroopan itsenäistä puolustautumista. Euroopan on kiireesti lisättävä ampumatarvike- ja asetoimituksiaan sekä koulutustaan Ukrainan armeijalle. Jotta Kiova ei kykene ainoastaan puolustamaan nyt hallitsemaansa aluetta, vaan sen täytyy todella pystyä kääntämään sodan kulku vuonna 2025, sanoo Garton Ash.
”Navalnyin surma oli viesti Müncheniin“
Venäläisen oppositiojohtaja Aleksei Navalnyin kuolema pysäytti Münchenin turvallisuuskokouksen ensimmäisen päivän dramaattisella tavalla. Navalnyin kyynelehtivän vaimon Julia Navalnajan puhe kokoukselle konkretisoi Kremlin uhkakuvat tuhatpäiselle kokousväelle.
Hanna Hopko on entinen Ukrainan parlamentin ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja (2014–2019). Sittemmin hän on perustanut kansainvälisesti toimivan Ukrainan voittoa tukevan ulkopolitiikan asiantuntijoiden ryhmän.
– Navalnyin kuolema oli Münchenin turvallisuuskonferenssille suunnattu viesti, sanoo Hanna Hopko Suomenmaan haastattelussa.
Hän muistuttaa mieliin, että nimenomaan Münchenissä Vladimir Putin piti ratkaisevan linjapuheensa vuonna 2007. Siinä hän kertoi aikeestaan muuttaa globaali maailmanjärjestys ja kumota Yhdysvaltain valta-asema.
– Tuolloin kukaan ei ottanut Putinin puheita vakavasti, harmittelee Hanna Hopko.
Mikä sitten on se viesti, minkä Kreml Navalnyin kuolemalla välittää?
– Viesti on seuraava: Katsokaa, minä olen pomo. Minä hallitsen. Minä päätän, kuka tapetaan. Lännen sanktiot eivät tehoa meihin lainkaan. Minulla on riittävästi resursseja seuraavaksi 2–3 vuodeksi, tulkitsee ukrainalaispoliitikko.
Hanna Hopko kertoo käyvänsä keskusteluja kumppanimaiden kanssa muun muassa Saksassa, Norjassa, Britanniassa ja Ranskassa. Ja samaan aikaan Yhdysvalloissa debatoidaan siitä, pitääkö Ukrainaa ylipäätään auttaa vai ei.
– Tämä on Venäjän sota Euroopassa ja Eurooppaa vastaan. Euroopan turvallisuus ei saa olla Yhdysvaltojen turbulenssien tai sisäpoliittisten jännitteiden panttivanki, kärjistää Hopko.
Hän muistuttaa, että ei Ukraina suinkaan pyydä toisten maiden sotilaita avukseen. Ainoastaan aseita. Ja länsimaille on paljon halvempaa auttaa Ukrainaa voittamaan Venäjä, kuin joutua käymään myöhemmin vielä suurempaa sotaa.
– Tämä nyt käytävä sota Venäjää vastaan maksaa miljardeja. Mutta vielä suurempi sota maksaa sitten jo biljoonia.
Entä mikä on ukrainalaisen pitkän linjan poliitikon ja kansalaisaktivistin tärkein toive läntisille tukijoille?
– Tärkein juttu, mikä Ukrainalta puuttuu, on läntisten tukijoidemme ja muun Euroopan poliittinen tahto voittaa Venäjä. Naton jäsenmaat eivät käsitä, että Ukraina ei ole Euroopan suojakilpi, sanoo Hanna Hopko, ja marssii edelleen mielenosoituksessa Münchenin Odeonsplatzilla.