Antti Kaikkonen paljastaa: Nato-prosessi käynnistyi heti hyökkäysaamuna – Muistelee turkkilaisen ministerin piinapenkkiä ja Marinin merkittävää mokaa
Missä näet itsesi neljän vuoden kuluttua? Jos keskustan Antti Kaikkoselta olisi kysytty tätä kesäkuussa 2019, hän tuskin olisi osannut ennustaa oikein.
Kun Kaikkonen valittiin Antti Rinteen hallituksen puolustusministeriksi, hänen kautensa tärkeimmäksi hankkeeksi odotettiin nousevan Suomen hävittäjähankinnan loppuunsaattaminen.
Sekin olisi ollut iso juttu. Hornetien korvaajista oli väännetty kättä vuosikausia ja Kaikkosen kaudella ratkeaisi, minkä valmistajan kanssa miljardisopimus solmittaisiin.
Tuli kuitenkin vielä jotain paljon isompaa. Neljän vuoden kuluttua Kaikkonen oli jäänyt historiaan puolustusministerinä, joka vei Suomen Natoon. Yksityiselämässäkin oli riittänyt tapahtumia: Kaikkonen oli mennyt naimisiin ja hänestä oli tullut kahden lapsen isä.
Kokenut toimittaja Jari Korkki tallensi Kaikkosen vauhdikkaan nelivuotisen kansien väliin. Kirjasta sovittiin helmikuussa 2022, hieman ennen Venäjän Ukrainassa aloittamaa hyökkäyssotaa.
Korkki laittoi Kaikkosen pitämään päiväkirjaa. Pitkiä vuodatuksia puolustusministeri ei ehtinyt työnsä lomassa raapustaa, mutta lyhyetkin muistiinpanot vievät lukijan historiallisten päivien tunnelmiin.
Päiväkirjamerkintöjen mukaan Venäjän hyökkäys ei tullut Kaikkoselle yllätyksenä. Hän oli paria päivää aiemmin osallistunut puolustusministerikokoukseen, jossa Iso-Britannia oli kertonut sotilastiedustelunsa havainnoista Venäjällä.
– Herätys tuli varhain aamulla tasan niin synkkänä kuin arvelinkin. Hyökkäys oli alkanut, Kaikkonen merkitsi päiväkirjaansa 24. helmikuuta 2022.
Ministeri ehti käväistä perheensä kanssa neuvolassa ennen kuin kiirehti kello yhdeksäksi presidentin ja hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan kokoukseen. TP-utva tuomitsi hyökkäyksen jyrkästi.
Kokouksen jälkeen järjestetyssä tiedotustilaisuudessa valtiojohdolta kysyttiin muuttuneen tilanteen vaikutuksesta Suomen Nato-jäsenyyteen. Presidentti Sauli Niinistö ja pääministeri Sanna Marin vastasivat kysymykseen varovaisesti.
Kaikkosen mukaan ulko- ja turvallisuuspoliittinen johto ei tehnyt heti varsinaista päätöstä jäsenyyden hakemisesta, mutta suunta oli sopimattakin selvä.
– Kaikki alkoivat tehdä töitä sen eteen ilman mitään erillistä päätöstä, Kaikkonen toteaa kirjassa.
Puolustusministerillekin uusi tilanne merkitsi lisääntyviä työmatkoja ja kansainvälisten vieraiden isännöintiä. Yhteydenpito ruotsalaisministeri Peter Hultqvistin kanssa tiivistyi entisestään.
Maaliskuun alkupäivinä Kaikkonen evästi kollegaansa saunan lauteilla, että Suomi saattaa hakea Nato-jäsenyyttä kevään aikana ja olisi hyvä, jos sen voisi tehdä yhdessä. Hultqvistille asia oli selvästi vaikea.
Päätös jäsenyyden hakemisesta tehtiin Suomessa toukokuussa. Hakemuksen jättämisen jälkeen alkoi vastahankaan asettuneen Turkin pehmittäminen.
Kaikkonen matkusti joulukuussa Ankaraan puolustusministeri Hulusi Akarin kutsusta.
– Tätä vierailua ei ole varaa sössiä, hän kirjoitti päiväkirjaansa.
Tapaamisessa turkkilaisministeri piinasi Kaikkosta näyttämällä kuvia Helsingissä järjestystä kurdien mielenosoituksesta ja käymällä Suomen kielteiset asevientipäätökset yksityiskohtaisesti läpi. Kaikkonen vakuutti isännälleen, että Suomi on sitoutunut aiemmin allekirjoitettuun yhteisymmärrysasiakirjaan.
Turkki ei heltynyt heti, vaan prosessi alkoi edetä vasta Kaikkosen isyysvapaan jälkeen maaliskuussa. Tarvittiin vielä Niinistön ja ulkoministeri Pekka Haaviston vierailu Ankarassa sekä Yhdysvaltojen lupauksia asekaupoista, että ratifiointi viimein onnistui.
Tiistaina 4. huhtikuuta Suomesta tuli virallisesti Nato-maa. Kun siniristilippu nousi Brysselissä Maamme-laulun soidessa salkoon samaan riviin muiden jäsenmaiden kanssa, hetki oli puolustusministerille iso.
Kaikkosen arvioi kirjassa, että Nato-prosessi eteni Suomessa kivuttomasti. Häntä jäi harmittamaan ainoastaan pääministeri Sanna Marinin sooloilu Hornet-asiassa.
Marin väläytti maaliskuussa Kiovan vierailunsa-aikana, että Suomessa voitaisiin keskustella hävittäjien luovuttamisesta Ukrainaan.
– Mielestäni Marin teki virheen, aika merkittävänkin, Kaikkonen toteaa.
Omaa suoriutumistaan puolustusministerinä Kaikkonen arvioi vaatimattomasti: ei se keikka ihan pieleen mennyt.
– Vielä uskaltaa näyttää naamansa kaupassa, ja aika usein joku tulee kehumaankin. Tehtävä suoritettu.
Jari Korkki: Kohti liittokuntaa. Antti Kaikkonen ja Suomen puolustuksen uusi asento. Otava, 251 s.