Älylaitteet ja sovellukset voivat mullistaa Parkinsonin taudin ja kroonisen kivun hoidon

Terveys

Älylaitteet, kuten älypuhelimet, kellot ja aktiivisuusrannekkeet, voivat parantaa Parkinsonin taudin ja kroonisen kivun hoitoa tulevaisuudessa, selviää Turun yliopiston väitöstutkimuksesta.

Älylaitteet ja erilaiset sovellukset mahdollistavat entistä henkilökohtaisemman ja monipuolisemman hoidon, sanoo väitöskirjatutkija, lääkeyhtiö Orionin digitaalisen lääketieteen osaston johtaja Sammeli Liikkanen.

– Älylaitteiden keräämät tiedot voivat tukea potilaiden lisäksi esimerkiksi lääkäreitä, jolloin sairauksien hoito ei ole esimerkiksi vain potilaan kertomien kokemusten varassa, Liikkanen kertoo STT:lle.

Sekä Liikehäiriösairauksien liitto että Suomen Kipu ry uskovat älypuhelinten tuovan lisämahdollisuuksia näiden sairauksien hoitoon. Molemmat tahot näkevät älylaitteiden käytössä osana hoitoa myös haasteita.

Parkinsonin tauti on hitaasti etenevä liikehäiriösairaus. Sen tyypillisiä oireita ovat lepovapina, liikkeiden hidastuminen ja lihasjäykkyys. Oireisiin voi kuulua myös esimerkiksi verenpaineen vaihtelua, ummetusta ja muita hermoston oireita.

Liikkasen väitöstutkimuksessa tarkasteltiin Parkinsonin taudin osalta Orionin kehittämää digitaalista terapiaa, jonka tarkoituksena on tukea potilaiden arkea. Osana analyysia Liikkanen keräsi terapian käyttäjiltä myös liikedataa.

– Parkinsonin tauti vaikuttaa erityisesti ihmisen liikkeeseen. Sairaudesta kärsivän liike näyttää myös liikeantureissa erilaiselta kuin terveen ihmisen, Liikkanen sanoo.

Osana tutkimusta Liikkanen on tutkimusryhmänsä kanssa kehittänyt tekoälymallin, joka pystyy erottelemaan liikedatasta Parkinsonin taudin oireisiin viittaavat liikkeet. Tekoälymalli auttaa sairauden oireiden tunnistamisessa erityisesti niillä, joilla sairaus on edennyt jo pitkälle.

– Parkinsonin tauti on siitä hankala, että sen lääkitystä ja hoitoa tulee säätää jatkuvasti oireiden mukaan. Meidän mallillamme on mahdollista selvittää, miten potilaan arjessa menee koko ajan.

Sairauden hoito on Liikkasen mukaan tyypillisesti vaikeaa myös siksi, että potilas saattaa päästä tapaamaan neurologia esimerkiksi vain muutaman kerran vuodessa.

– Potilas joutuu selittämään yhden neurologitapaamisen aikana, miten hänellä on mennyt esimerkiksi viimeisen puolen vuoden ajan. Samalla lääkäri yrittää säätää potilaan lääkitystä vain hänelle kerrotun perusteella.

Liikkanen arvioi, että esimerkiksi sovellusten ja älylaitteiden lähettämät tiedot lääkärille helpottavat Parkinsonin taudin hoidon hienosäätämistä paljon nopeammin.

Sairauden hoito muuttuu Liikkasen mukaan samalla henkilökohtaisemmaksi, kun lääkärit näkevät tarkat tiedot potilaan oireista pitkältä aikaväliltä.

– Hoitoon tulee samalla lisää vaihtoehtoja ja joustavuutta, kun potilaiden ei ole aina pakko käydä fyysisesti neurologilla.

Älylaitteiden hyödyntämisessä osana Parkinsonin taudin hoitoa on Liikehäiriösairauksien liiton viestintävastaavan Emmi Nuppulan mukaan potentiaalia.

– Tällaiseen hoitoon mennään varmasti tulevaisuudessa, Nuppula sanoo.

Älylaitteiden käytöllä voidaan Nuppulan mukaan tukea nykyistä hoitoa. Sairastuneet eivät pysty välttämättä esimerkiksi kertomaan lääkärille seikkaperäisesti omista oireistaan pidemmältä aikaväliltä. Älylaitteiden keräämä data oireista voisi antaa lääkärille lisätietoa.

Nuppula kuitenkin huomauttaa, että valtaosa Parkinsonin tautiin sairastuneista on ikäihmisiä, joista osa ei osaa käyttää esimerkiksi älypuhelimia tai älyrannekkeita. Laitteiden käytön opettelu voi olla vaikeaa, sillä Parkinsonin tauti voi aiheuttaa esimerkiksi muistihäiriöitä, ajattelun hidastumista ja masennusta.

– Samoin käsien vapina voi aiheuttaa vaikeuksia käyttää laitteita. Täytyy varmistaa, että tällainen hoito ei luo epätasa-arvoa teknologiaa taitavien ja sitä osaamattomien välillä.

Nuppula toivoo, että älylaitteiden käytöstä tehtäisiin mahdollisimman käyttäjälähtöistä. Datan pitäisi esimerkiksi lähteä lääkärille automaattisesti ilman, että ihmisen tarvitsee huolehtia asiasta. Nuppula myös muistuttaa, että Parkinsonin taudin hoidossa ei pidä tarkastella ainoastaan sairauden motorisia oireita.

Liikkasen väitöstutkimuksessa tarkasteltiin Parkinsonin taudin lisäksi kroonisen kivun hoitoa. Tutkimuksessa keskityttiin sellaisiin kroonisesta alaselkäkivusta kärsiviin, joille on kehittynyt kivuista liikkumisen pelko eli kinesiofobia.

– Olemme kehittäneet heille digitaalisen terapian, joka toimii virtuaalilaseilla kotona. Lisäksi hoitoon kuuluu älypuhelimessa käytettävä sovellus, Liikkanen sanoo.

Kroonista kipua mitataan Liikkasen mukaan tavallisesti kysymällä potilaalta kivun kokemuksista sekä siitä, miten kipu vaikuttaa esimerkiksi hänen elämänlaatuunsa.

Liikkanen keräsi virtuaalilasiterapian käyttäjien liikedataa ja vertasi sitä heidän antamiinsa vastauksiin.

– Tämä liikedata korreloi selvästi käyttäjien vastausten kanssa. Esimerkiksi, kun ihmisen käsien liikkeiden keskimääräinen nopeus kasvoi, niin samalla he kertoivat, että heidän kipunsa olivat vähentyneet.

Jokaisella kipupotilaalla on Liikkasen mukaan oma kokemuksensa siitä, miten kipu vaikuttaa hänen elämäänsä.

– Oman olon kommunikointi lääkärille tai hoitajalle voi olla joskus vaikeaa. Jos lääkärit saavat mahdollisimman objektiivisia tapoja mitata potilaan hyvinvointia, se auttaa hoidon suunnittelussa ja ohjaamisessa.

Kipupotilaiden lääkärit voisivat Liikkasen mukaan seurata tulevaisuudessa, miten potilaiden liikedata kehittyy ajan myötä. Jos kipupotilaan liikkeet esimerkiksi hidastuvat merkittävästi, lääkäri voisi ottaa potilaaseen yhteyttä ja kysyä, mikä tämän vointi on.

– Tämä mahdollistaa automatisoituja, potilaalle hienosäädettyjä hoitoja. Samalla kipupotilaan ei ole aina pakko käydä fyysisesti lääkärin luona, Liikkanen sanoo.

Myös kipuoireisten etujärjestö Suomen Kipu näkee Liikkasen väitöskirjassa mahdollisuuksia kivun hoidon kehittämiseen.

– Lääkärit saisivat potilaan arjesta sellaista dataa, jota potilas ei välttämättä osaa itse tuoda vastaanottotilanteessa esille. Samalla kivun hoitoa voidaan suunnitella paremmin, sanoo järjestön puheenjohtaja Ritva Kotisaari STT:lle.

Huomattava osa Suomen kipupotilaista kärsii Koistisen mukaan alaselkäkivuista. Liikkumisen pelko eli kinesiofobia on Kotisaaren mukaan melko yleistä kroonisilla kipupotilailla. Näin on varsinkin tapauksissa, joissa kivut ovat hyvin kokonaisvaltaisia.

Älylaitteiden käyttö ja etähoito eivät saa Kotisaaren mukaan kuitenkaan korvata potilaan ja lääkärin fyysisiä tapaamisia.

– Älylaitteiden käyttö ja kivun jatkuva seuraaminen sovellusten kautta saattavat myös lisätä potilaan kipukokemuksia. Toisaalta tällaiset sovellukset voisivat myös auttaa potilasta esimerkiksi liikkumaan tiettyyn aikaan, mikä voi auttaa joidenkin kipukohtauksiin, Kotisaari sanoo.

Älylaitteiden ja etäsovellusten käyttöönotto Parkinsonin taudin ja kroonisen kivun hoidossa ei tapahdu Liikkasen mukaan käden käänteessä.

– Se vaatii yhteistyötä hoidettavan, sairaalan tai klinikan ja ratkaisun kehittäjän kanssa. Näen kuitenkin, että meillä on jo tällä vuosikymmenellä dynaaminen, etänä ohjattu lääkitys esimerkiksi Parkinsonin taudin hoidossa ainakin jossakin päin maailmaa, Liikkanen sanoo.

Liikkanen muistuttaa, että hoidon säätämisessä ovat usein mukana lääkäreiden lisäksi muut tahot, kuten hoitajat ja terapeutit.

Vaikka väitöskirjassa tutkitut digitaalisen terapian muodot ovat Orionin kehittämiä, ne tuodaan Liikasen mukaan maailmanlaajuisille markkinoille ulkopuolisten kumppaneiden kautta.

Väitöskirjan tuloksia hyödynnetään Liikasen mukaan kuitenkin Orionin tutkimuksissa myös tulevaisuudessa. Etäsovelluksia ja älylaitteita voidaan hyödyntää esimerkiksi lääkkeiden turvallisuuden ja vaikuttavuuden tutkimuksissa.