Uutisia ja sukkapuikot

Ostin vajaa kuukausi sitten itselleni sukkapuikot. Kävelin kauppaan muutama päivä Yhdysvaltain presidentinvaalien jälkeen.

Muistin lukeneeni jostain, että neulominen on hyvä tapa rentoutua ja purkaa stressiä. Ongelmanratkaisukyky ja luovuuskin lisääntyvät.

Itselleni tärkeintä oli, että sukkapuikot pakottaisivat sormeni pois puhelimen ja tabletin selailusta.

Olin saanut tarpeekseni vaalien syitä ja seurauksia pohtivista analyyseistä. Sillä hetkellä ne toivat minulle vain murhetta ja huonosti nukuttuja öitä.

Suomalaiset kuuluvat maailman kärkikastiin uutisten kulutuksessa.

Yhdeksän kymmenestä suomalaisesta katsastaa uutiset päivittäin, kolmannes vähintään viisi kertaa päivässä.

Myös muu mediankulutus on korkeaa. Vuonna 2015 15–69-vuotias suomalainen vietti keskimäärin 7,5 tuntia vuorokaudessa eri medioiden parissa.

Tästä 90 prosenttia oli sähköistä: netin käyttöä, tv:n katselua ja radion kuuntelua.

Ajan hermolla oleminen on yleisesti ottaen hyvä juttu, sillä se antaa paremman mahdollisuuden yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen.

Demokratia ei toimisi ilman uutisia seuraavia kansalaisia. Kun tietää, mitä maailmassa tapahtuu, osaa vaatia päättäjiltä oikeanlaisia toimia.

Hyvät artikkelit sivistävät ja auttavat ymmärtämään ilmiöiden syy-yhteyksiä.

Pahimmillaan kuluttamamme uutiset ovat kuitenkin kaukana sivistävästä sisällöstä.

Perinteinen media on saanut haastajakseen valemedioita, joiden juttujen ei tarvitsekaan olla totta – kunhan kävijöitä sivuilla riittää.

Klikkiotsikoiden perässä kuljemme skandaalista toiseen, paheksumme ja vaadimme milloin kenenkin eroa.

Tunteita kuohuttavia uutisia kommentoidaan sosiaalisessa mediassa samanmielisessä porukassa – ja raivo kasvaa.

Nopeista kohuista elävässä maailmassa moni unohtaa kysyä, onko asia saanut jo liian isot mittasuhteet.

Digiajassa on myös yhä helpompi keskittyä vain omaa maailmankuvaa vahvistavien juttujen lukemiseen.

Kun perinteisessä sanomalehdessä ja uutislähetyksessä toimittajat tekevät journalistisin perustein päätöksen siitä, mitä juttuja nostetaan esiin milläkin painoarvolla, sosiaalisessa mediassa vastaavaa ei ole.

Uutiskulutuksemme keskittyy kavereiden suosittelemiin tai Facebook-algoritmien valitsemiin juttuihin.

Kun lukee vain omassa kuplassaan suosiota saaneet artikkelit, ei tarvitsekaan enää haastaa omaa ajatteluaan entiseen tapaan.

Vaikeinta on kuitenkin huonoista uutisista seuraava maailmantuska. Moni tärkeä asia maailmassa mättää, ja muutos tuntuu välillä tuskallisen vaikealta.

Onneksi niitä hetkiä varten on sukkapuikot ja villalankaa, hyvää musiikkia ja sohvannurkka.

Ainakaan asiat eivät murehtimalla muutu. Eikä se ongelmanratkaisukykykään olisi pahitteeksi.