Lukion ruotsin ei kuulu olla pakkopullaa

Toimittajalta

Uudessa hallitusohjelmassa on tiivis ja perustelematon kirjaus, jonka mukaan toinen kotimainen kieli palautetaan pakolliseksi aineeksi ylioppilastutkinnossa.

Pakollisesta ruotsin kielen ylioppilaskirjoituksesta luovuttiin vuonna 2005. Ja syystä.

Kielten opiskelu aiheuttaa useille nuorille vaikeuksia jo nykyisillä määrillä.

Jos ruotsin kirjoitus ylioppilaskokeissa tulee pakolliseksi, pelkään pahoin, että se karsii pois lahjakkaita opiskelijoita, joille kielet ovat olleet kompastuskiviä koulussa.

Minä olin oppilas, joka luki hikipäässä kieliä ja ramppasi tukiopetuksessa, jotta pääsisi kurssit läpi.

Siltikään en päässyt. Ruotsista sain maksimimäärän hylättyjä, ja englannista keskiarvo oli kaikesta työstä huolimatta kuusi.

Jos ruotsin kieli olisi ollut pakollinen kirjoittaa, minusta ei olisi tullut ylioppilasta – kahta ainetta ei voi saada kompensaatiopisteillä läpi, vaikka kaikki muut kirjoitetut aineet olisivat arvosanoiltaan hyviä.

Kaikki oppilaat eivät ole hyviä kielissä, eikä kaikille toimi perinteinen kieltenopetus.

Pakottaminen on usein huono ratkaisu.

Ruotsin kirjoittamista pitäisi lähteä miettimään taustojen kautta – miksi lukiolaiset eivät halua kirjoittaa ruotsin kieltä vapaaehtoisesti?

Jos opetus on yhtä ummehtunutta kuin luokkailma sisäilmaongelmaisessa koulussa, on täysin luonnollista, ettei opiskelija halua haaskata aikaansa sen kirjoittamiseen.

Innostava, laadukas ja mielekäs ruotsin opettaminen voisi saada lukiolaiset kirjoittamaan ruotsin vapaaehtoisesti.

Opetustyyleihinsä kangistuneet opettajat, joilla on virka, muttei iloa tehdä työtä, saavat kenen tahansa opiskelijan innon läsähtämään.

Lukio on tiivis paketti, ja lukiolaiset ovat kyselyiden mukaan uupuneempia kuin koskaan aiemmin.

Hallitusohjelman tavoite pistää miettimään, mistä ruotsin kielen pakollinen kirjoittaminen olisi pois.

Nykyisin jokaisen lukiolaisen on opiskeltava ainakin viisi kurssia ruotsia, mutta pelkästään niiden pohjalta on haastavaa suoriutua ylioppilaskokeesta hyvin.

Jatkoa ajatellen huonosti kirjoitettu ruotsi ei lisää ruotsin kielen taitoa merkittävästi.

Lukiossa ruotsin lisäkurssit ovat joko taakkana muiden opintojen päällä tai pois opiskelijaa aidosti kiinnostavien aineiden kursseista.

Biologian opiskelusta haaveilevan on huomattavasti viisaampaa lukea lisäkursseja biologiaa kuin ruotsia.

Korkeakoulujen haku-uudistuksessa ylioppilasarvosanoilla on entistä suurempi merkitys – on tärkeää, että opiskelija suoriutuu kirjoituksista hyvin.

Suoriutumista ei helpota, että jo monille haastavien matematiikan tai englannin lisäksi on kirjoitettava myös ruotsi.

Lukio-opiskelun vahvuus on, että opinnot voi räätälöidä omien mielenkiintojensa mukaan. Pakollisen aineen lisääminen ylioppilaskirjoituksiin sotii tätä vastaan.

Pakottaminen on vanhakantaista ja takapajuista ajattelua, sillä todellinen motivaatio ja halu lähtee aivan täysin muualta.

Päättäjien pitäisi ottaa pää pois pensaasta ja lähteä tutkimaan ruotsin kielen kiinnostamattomuuden alkujuuria.

Sieltä löytyy ratkaisu – ja se ei ole pakottaminen.

Olga Oinas-Panuma Toimittaja.

Ei kommentteja

Voit kommentoida kirjauduttuasi palveluun. Tarvitset kirjautumiseen Suomenmaa-tunnuksen