Janne-myrsky teki tuhoa Helsingissä

Miksi keskusta ei menesty suurissa kaupungeissa? Tämä kysymys tuli jälleen ajankohtaiseksi viime sunnuntain kuntavaaleissa.

Viiden suurimman kaupungin tulokset puhuvat puolestaan. Niissä annettiin yhteensä lähes 750 000 ääntä, 29 prosenttia koko maan hyväksytyistä äänistä.

Helsingin, Espoon, Vantaan, Turun ja Tampereen valtuustoissa on yhteensä 361 jäsentä. Heistä 15 kuuluu seuraavalla kaudella keskustaan. Muista kunnista keskusta saikin sitten 2?808 valtuutettua.

Paikoissa mitattuna viiden suurimman kaupungin tulos oli keskustan kannalta plus miinus nolla. Espoossa ja Tampereella voitettiin ja Helsingissä ja Turussa menetettiin yksi paikka. Vantaalla säilytettiin entiset kolme paikkaa.

Parhaiten meni Tampereella, jossa keskusta sai nyt neljä valtuutettua. Espoossa, Turussa ja Vantaalla tuli kolme paikkaa, Helsingissä jäätiin kahteen.

Tuloksia voi yrittää selittää tilapäisillä tekijöillä.

Tampereella keskustan vaalityötä vauhditti puoluesihteeri Jouni Ovaskan menestys.

Espoon voiton rakensivat pääministeri Juha Sipilän avustajat. EU-asioiden erityisavustaja Riikka Pakarinen teki näyttävän paluun politiikkaan nappaamalla keskustan listan kärkisijan. Poliittinen erityisavustaja Riina Nevamäki ylsi varapaikalle.

Vastaavasti Turun ja Helsingin tappiotkin voi selittää poikkeuksellisilla tekijöillä. Turussa keskusta jäi kolmen puheenjohtajan taistossa sivurooliin. Li Andersson, Ville Niinistö ja Petteri Orpo söivät hapen muiden puolueiden kampanjoilta.

Helsingin tulosta selittää Janne-myrsky. Jan Vapaavuori vei keskustalta yhden ja demareilta kolme paikkaa. Monet äänestäjät hylkäsivät vanhan puolueensa, koska halusivat vaikuttaa pormestarin valintaan.

Tilapäisiin syihin voi laskea myös sen, että pääministeripuolueella on ollut tapana menettää kannatusta kuntavaaleissa.

Keskustan ei kannata kuitenkaan syyllistyä itsepetokseen tyytymällä näihin selityksiin. Syitä suurimpien kaupunkien heikkoon kannatukseen on etsittävä syvemmältä.

Otan esimerkiksi Helsingin, jossa olen itse ollut ehdolla vuodesta 1992 lähtien kaikissa kuntavaaleissa ja kaksissa eduskuntavaaleissa.

Näiden vuosien aikana asenteet keskustaa kohtaan ovat selvästi lientyneet. Takavuosina kohtasimme vaaliteltoilla paljon vihamielisyyttä. Olimme tukiaispuolue, joka rahtasi Helsingistä kottikärryllä rahaa maajusseille ja sorateiden siltarumpuihin.

Jotkut vanhemmat ihmiset muistelivat sota-aikoja: ”Maajussit rikastuivat myymällä ruokaa mustaan pörssiin, ja me kaupunkilaiset näimme nälkää”.

Nämä puheet ovat selvästi vähentyneet. Samalla olemme muuttuneet helsinkiläisten silmissä jokseenkin yhdentekeväksi joukoksi, joka ei herätä tunteita puolesta eikä vastaan.

Olemme sinänsä sympaattisten maalaisten puolue, joka ei kuulu kunnon helsinkiläisen valintalistalle vaalipäivänä.

Mitä keskustan sitten pitäisi tehdä?

Aivan ensimmäiseksi puolueen pitäisi päättää, haluaako se oikeasti menestyä suurissa keskuksissa. Jos vastaus on oikeasti kyllä, keinoja kannatuksen kasvattamiseen löytyy.