Demokratian ritarit

Vuosia sitten kävin Helsingin Kulosaaressa haastattelemassa silloin 90 vuoden ikään ehtinyttä entistä presidenttiehdokasta Ahti M. Salosta.

Salonen oli entinen oikeistososiaalidemokraatti, joka oli nähnyt parhaat päivänsä politiikassa jo 1950-luvulla.

Vuonna 1978 hän suostui kuitenkin perustuslaillisten presidenttiehdokkaaksi ja sai SDP:stä potkut.

Vuoden 1978 presidentinvaaleissa korvaamattomana pidetty presidentti Urho Kekkonen oli julistettu kaikkien isojen puolueiden ehdokkaaksi.

Jo kertaalleen ikääntyvän presidentin kautta oli jatkettu enemmän kuin kyseenalaisesti poikkeuslailla.

Vaalit eivät silti olleet vaihtoehdottomat, onneksi.

Salonen ja muutamat muut pienpuolueiden ehdokkaat täyttivät demokratiassa tärkeän tehtävän lähtemällä ehdolle ja haastamalla vallastaan juopuneen Kekkosen.

Mitään mahdollisuuksia valintaan joukolla ei tietenkään ollut. Salonen sai kuitenkin 82 000 ääntä ja kuusi valitsijamiestä, joiden hän arveli harmittaneen Kekkosta suuresti.

Suomessa on ollut Kekkosen jälkeenkin tapana antaa presidentin jatkaa tehtävässään, jos hän on hoitanut ensimmäisen kautensa hyvin.

Eikä siinä mitään. Samalla on kuitenkin hyvä muistaa, että vaalit ovat kuitenkin aina vaalit eivätkä mikään muodollinen seremonia viran kulloisenkin haltijan uudelleen valitsemiseksi.

Demokratiaan kuuluu, että vaihtoehtoja on.

Yksi näiden vaalien demokratiaritareista on keskustan presidenttiehdokas Matti Vanhanen, joka on laittanut itsensä likoon vaisuista gallup-luvuista lannistumatta. Ilman Vanhasta Sauli Niinistöllä olisi yksinäistä vaalien valtiomiessarjassa.

Vanhasen kannatus ei ole sinne päinkään sillä tasolla, missä sen kahden hallituksen pääministerillä kuuluisi olla.

Kansanvillitsijän vikaa Vanhasessa ei oikein ole, mutta kykyä hahmottaa ulko- ja turvallisuuspolitiikan hankalia ja laajoja kokonaisuuksia sitäkin enemmän.

Kriisiä, jossa analyyttisen ja lehmänhermoisen Vanhasen konseptit sekoaisivat, en osaa edes kuvitella.

Viime presidentinvaaleissa SDP:llä oli tarjolla valtiomiessarjan presidenttiehdokas Paavo Lipponen.

Demariäänestäjät ryntäsivät kuitenkin jo ensimmäisellä kierroksella Niinistön ja vihreiden Pekka Haaviston taakse.

Lipponen sai surkean 6,8 prosentin kannatuksen, vaikka hänen paikkansa olisi ollut kisan finaalissa.

Siitä, miten Lipponen tuloksen otti, kertoo ehkä nasevimmin kuva, jonka Lehtikuvan Heikki Saukkomaa otti kesken Niinistön virkaanastujaisten kivenheiton päässä Eduskuntatalosta.

Tilaisuuden väliin jättänyt entinen pääministeri ja eduskunnan puhemies seisoo yksin liikennevaloissa kädessään Stockmannin paperikassi.

Lipposta nöyremmästä Vanhasesta tuskin vastaavia otoksia saa, kävi vaaleissa miten tahansa.

Kunnollisen kiitoksen hän kuitenkin ainakin omiltaan ansaitsisi, kuten olisi ansainnut Lipponenkin.