Tutkijat: Mikään ei ole Turkin suhteen varmaa ennen kuin Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyydet on hyväksytty

Nato-jäsenyys

Ulkopoliittisen instituutin (Upi) johtavan tutkijan Matti Pesun mukaan Suomen ja Ruotsin etu olisi, että sopimus Turkin kanssa voitaisiin nyt laittaa pöytälaatikkoon ja jatkaa yhteistyötä maiden välillä virkamiestasolla.

Hänen mukaansa vielä ei kuitenkaan voida täysin tuudittautua siihen, että asia olisi loppuun käsitelty.

–  Avainkysymys on, politisoiko Turkki tätä vielä jotenkin ja yrittääkö se tähän sopimukseen nojaten jotain lisälypsyä, Pesu sanoo STT:lle.

Hänen mukaansa asia riippunee yhtäältä ulkoisesta paineesta Turkkia kohtaan ja toisaalta siitä, kokeeko presidentti Recep Tayyip Erdogan vielä saavansa jotain kotimaista hyötyä kysymyksen nostamisesta uudelleen esille.

–  Turkilla on niin kauan Suomen ja Ruotsin suhteen tietynlainen vipuvarsi, kunnes he sen (jäsenyydet) lopulta ratifioivat – ja luulen, että Suomessa on tähän varauduttukin, Pesu sanoo.

Turkki sai ilmeisesti toivomansa kahdenvälisen tapaamisen Erdoganin ja Yhdysvaltain presidentin Joe Bidenin kanssa. Lisäksi Madridin huippukokouksen asialistalle lisättiin Turkin toivomuksesta keskustelu terrorismista.

–  Suomen kannalta olisi hyvä, että Turkki olisi nyt ulosmitannut sisäpoliittisen ja ulkopoliittisen hyödyn, eikä lisälypsyille olisi tarvetta, Pesu toteaa.

Hänen mukaansa Suomen ja Ruotsin jäsenyyskysymyksen jääminen auki olisi vaikuttanut ilmapiiriin Naton huippukokouksen keskusteluissa muista aiheista Madridissa ja tuonut säröä Naton julkisuuskuvaan.

–  Onhan tämä nyt sulka Naton ja pääsihteeri Jens Stoltenbergin hattuun, Pesu arvioi.

Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Toni Alaranta arvioi myös, että myöhemmin voi seurata riitelyä siitä, mihin kaikkeen onkaan lupauduttu.

–  Ensivaikutelma on se, että on saatu muotoiltua lauseita ja kohtia, joiden kanssa on päästy eteenpäin tästä umpisolmusta. Ne ovat sen verran tulkinnanvaraisia, että molemmat pystyvät niiden kanssa elämään. Jos ne ovat liian tulkinnanvaraisia, on olemassa se mahdollisuus, että matkan varrella kiistellään ja on erimielisyyttä siitä, mihin on lupauduttu, Alaranta sanoo.

Alarannan mukaan paljon riippuu siitä, mitä jäsenyysmatkan varrella tapahtuu.

–  Nähdäänkö esimerkiksi Ruotsissa paljon PKK:n mielenosoituksia tai ottaako Ruotsi kantaa esimerkiksi Syyrian kurdiryhmien puolesta, jos Turkki tekee uhkailemansa operaation kurdialueelle lähiaikoina. Sittenhän Turkki rupeaa nopeasti tästä asiakirjasta muistuttamaan, jos Ruotsi ottaa tässä matkan varrella kantoja, jotka selvästi tulkitaan Syyrian PYD:n puolustamiseksi tai tukemiseksi.

Asiakirjan konkreettisin sisältö liittyy Suomen ja Ruotsin Turkkiin kohdistuneiden asevientirajoitusten poistamiseen. Vientikieltoja otettiin käyttöön Turkin aloitettua sotilasoperaation Syyriassa vuonna 2019.

–  Tämähän oli ihan siitä ensimmäisestä Ankaran neuvottelusta asti asiakohta, jossa Suomi ja Ruotsi olivat jo tulleet vastaan. Se oli helpoin asiakohta ja sopimuksen peruskauraa, Alaranta sanoo.

Nato-jäsenyysasiassa Turkki on aiemmin suhtautunut nuivasti erityisesti Ruotsiin, jossa asuu suuri ja poliittisesti vaikutusvaltainen kurdivähemmistö. Sen riveistä löytyy kannatusta Turkkia vastaan taistelevalle kurdien puolueelle ja sissijärjestö PKK:lle, jota EU-maat ja Yhdysvallat pitävät terroristijärjestönä.

Kolmen maan asiakirjassa sovitaan, että Suomi ja Ruotsi tukevat Turkkia PKK:n vastaisessa kamppailussa. Tämä ei Alarannan mukaan käytännössä tarkoita muutoksia nykytoimintaan, sillä PKK:lla oli jo ennestään terroristijärjestön asema Suomessa ja Ruotsissa.

Avoin kysymys on se, miten Suomi ja Ruotsi jatkossa suhtautuvat PKK:n jatkeina pidettyyn Syyrian PYD-puolueeseen ja sen aseelliseen siipeen YPG:hen.

Yhdysvaltojen ja muiden länsimaiden tapaan Suomi on aiemmin tukenut Syyrian kurditaistelijoita äärijärjestö Isisin vastaisessa kamppailussa esimerkiksi sotilaskoulutuksen kautta, eikä järjestöjä ole leimattu terroristeiksi.

Syyrian kurdijärjestöjen ohella asiakirjassa mainitaan nimeltä myös FETÖ, joka on Turkin hallituksen nimitys gülenisteiksi kutsutulle turkkilaiselle oppositioliikkeelle.

Turkki pitää vuoden 2016 vallankaappausyrityksestä syytettyä liikettä terroristijärjestönä ja on vaatinut sen johtajaksi syytetyn Fethullah Gülenin luovutusta Yhdysvalloista.

–  Siinä tullaan kysymykseen, että joudutaanko me ottamaan kantaa johonkin luovutuspäätökseen jossain vaiheessa. Gülen-liikkeellä on jotain toimintaa Suomessa ja joitain henkilöitä maanpaossa, mutta tässä vaiheessa on vaikea sanoa tarkemmin, tuleeko siitä jotain konkreettista tilannetta vastaan.

– Turkki tosiaan määrittelee sen terroristijärjestöksi, ja se tilanne voi tulla eteen, että Turkki vaatimalla vaatii jonkin yksittäisen henkilön palauttamista, Alaranta sanoo.

Asiakirjan perusteella Suomessa tuskin tehdään suuria periaatteellisia muutoksia luovutuskysymyksissä, joissa noudatetaan jatkossakin olemassa olevaa eurooppalaista lainsäädäntöä. Alarannan mukaan Turkki kuitenkin olettanee, että sen nostamia asioita kuunneltaisiin jatkossa herkemmällä korvalla Suomessa ja Ruotsissa.

Asiakirjassa mainitaan myös Suomen terroristilainsäädäntöönsä tekemät uudistukset, jotka ovat olleet työn alla jo ennen Nato-hanketta.

Alarannan mukaan asiakirja ei anna ymmärtää, että Suomi olisi tekemässä muutoksia lainsäädäntöönsä Turkin toiveita noudattaen, mutta tällä tapaa asian Turkin presidentti Recep Tayyip Erdogan saattaa asian kotiyleisölleen kuitenkin esittää.

–  Turkissa valtamedia ja Erdogan varmasti kotiyleisölle myyvät ajatuksen sellaisena, mutta me ei olla tietenkään sellaiseen sitouduttu, Alaranta sanoo.

Juttua muokattu klo 12.41, lisätty Toni Alarannan kommentit.