Ministeriö patistaa yliopistoja myöntämään dosentin arvon vain määräajaksi – kohudosentista kärsinyt Helsingin yliopisto ei innostu ideasta

Opetus- ja kulttuuriministeriö kehottaa yliopistoja harkitsemaan määräaikaisten dosentin arvojen käyttöä. Ehdotus sisältyy kirjeeseen, jonka ministeriö lähetti yliopistokentälle syyskuun loppupuoliskolla.

Kirje on jatkoa keskustelulle dosentin arvonimen käytöstä. Keväällä silloinen tiede- ja kulttuuriministeri Antti Kurvinen (kesk.) kertoi ministeriön valmistelevan lakimuutosta, joka mahdollistaisi dosentuurin perumisen.

Hanke törmäsi nopeasti yliopistojen ja tutkijaliittojen vastustukseen. Ministeriö kertoi yliopistoille muodollisesti syyskuun lopussa, ettei asia etene ainakaan tällä vaalikaudella.

Samaisessa kirjeessä ministeriö kuitenkin totesi erikseen, ettei nykyinen yliopistolaki ota kantaa siihen, myönnetäänkö dosentin arvo pysyvästi vai määräajaksi.

–  Yliopistot voivat harkita mahdollisuutta siirtyä määräaikaisten dosentin arvojen myöntämiseen yliopistojen omin päätöksin, ministeriö kirjoitti.

Keskustelu dosentin arvonimen poistomahdollisuudesta pyörii vahvasti Johan Bäckmanin ympärillä.

Nykyään Venäjän propagandan levittäjänä tunnettu Bäckman on aikanaan saanut dosentin arvonimen kolmesta suomalaisesta yliopistosta. Joukossa on maan suurin ja kansainvälisesti arvostetuin, Helsingin yliopisto. Se on saanut yli kymmenen vuoden aikana useasti irtisanoutua Bäckmanin toiminnasta. Yliopistolaki ei kuitenkaan anna mahdollisuutta dosentuurin poistoon.

–  Se on kieltämättä kiusallista ja mainehaitta. Mutta halutaanko yksi yksittäistapaus nostaa niin suurelle huomioarvolle, että halutaan lähteä muuttamaan pelisääntöjä? Olisin varovainen tässä, sanoo yliopiston kansleri Kaarle Hämeri.

Helsingin yliopisto ei ole myöskään tarttumassa ministeriön tuoreimpaan ehdotukseen. Hämeri kertoo keskustelleensa asiasta alustavasti yliopistossa, jossa muutos nähtäisiin isona ja ongelmallisena.

–  Ainakaan äkkipäätä Helsingin yliopisto ei sellaiseen lähde siirtymään. Koko prosessi ja säännöstö pitäisi muuttaa kokonaan. Sitten meillä olisi kenties pysyviä ja määräaikaisia dosentteja ja pitäisi määrittää, millä perusteella tämä jako tehdään.

Ministeriön ehdotus ei ole synnyttänyt intohimoja muuallakaan. Suomen yliopistojen rehtorineuvosto Unifin toiminnanjohtaja Tanja Risikko kertoo, ettei yhdistys ole keskustellut ministeriön ehdotuksesta tai aio edistää sitä mitenkään.

–  Tämä on täysin jokaisen yliopiston oma asia. En ole kuullut viestiä yliopistoista, joten näkisin, ettei asia ole suuresti keskustelua herättävä, Risikko sanoo.

Nykyään Suomessa määräaikaisia dosentin arvoja myöntää ainakin Taideyliopisto. Se linjaa, että dosentuuri voidaan myöntää määräaikaisena, jos yliopistolla ei ole entuudestaan kokemusta yhteistyöstä arvon hakijan kanssa tai jos dosentuuri halutaan kytkeä tietyn ajanjakson aikana toteutettavaan tutkimukseen tai muuhun toimintaan.

STT ei tavoittanut Taideyliopistosta haastattelua järjestelyn toimivuudesta.

Yliopistouudistus lopetti dosenttien virat vuodesta 2010 alkaen.

Helsingin yliopiston Hämeri luonnehtii, että tätä ennen dosentit olivat tiettyä opetustehtävää tarjonneita tuntiopettajia. Sittemmin dosentista tuli arvo, joka ei luo työsuhdetta yliopistoon. Poikkeuksena on Maanpuolustuskorkeakoulu, jossa dosentti on tehtävänimike.

Hämeri huomauttaa, että tiedekentällä dosentuuri voi silti olla vaatimuksena tiettyihin tehtäviin, esimerkiksi joidenkin tutkimushankkeiden vastuuhenkilöille, rahoitusten hakijoille ja yliopistosairaaloiden ylilääkäreille.

–  Jos dosentuuri päättyy kesken tehtävän, pitääkö siitä luopua, vaikka ihminen pysyisi samana? Moni muukin asia muuttuisi, jos tällainen käytäntö otettaisiin käyttöön, Hämeri pohtii.

Keväällä käytyä keskustelua aiemmin myönnetyn dosentin arvon poistomahdollisuudesta Hämeri luonnehti nopeaksi ja jopa pinnalliseksi. Näin ollen ministeriön päätös olla avaamatta yliopistolakia on hänen mukaansa nähty alalla loogisena ja selkeänä.

–  Olisin ollut hämmentynyt ennemmin siitä, jos kohtuullisen ohuella valmistelulla olisi päädytty toisenlaiseen lopputulokseen, Hämeri sanoo.

Kevään lausunnoissaan Unifi, Tieteentekijöiden liitto, Professoriliitto ja Dosenttiliitto vastustivat ajatusta yhdessä rintamassa.

Professoriliitto piti asiaa sen verran moniulotteisena, että nykytilanteen muuttaminen olisi vaatinut laajempaa selvitystyötä. Tieteentekijöiden liitto ja Dosenttiliitto katsoivat, että arvon peruuttamisen perusteena voi olla ainoastaan tieteellisen toimintaan liittyvä syy, kuten plagiointi tai tutkimusetiikan rikkominen.

–  Yliopiston maine, dosentin nuhteettomuus tai esimerkiksi vankeustuomio eivät voi olla perusteita arvonimen peruuttamiselle, sillä ne eivät liity tieteellisiin meriitteihin, joiden pohjalta arvonimi on myönnetty, Tieteentekijöiden liitto lausui.

Ministeriöstä huomautetaan yliopistojen vahvasta autonomiasta.

–  Viesti tutkijoilta ja yliopistoilta oli hyvin selkeä, joten sen perusteella asiaa ei lähdetty selvittämään edelleen, hallitusneuvos Laura Hansén ministeriöstä kertoo.

Vaikka liitot ja yliopistot torjuivat lakimuutokset, kaikki tutkijapiireissä eivät suhtaudu asiaan vastaavalla tavalla.

Usea dosentin arvon saavuttanut tutkija sanoo taustakeskustelussa STT:lle suhtautuvansa myönteisesti yliopistolain avaamiseen niin, että dosentin arvo voitaisiin painavista syistä myöhemmin poistaa. Verrokiksi mainitaan se, että sotilasarvon voi menettää painavan rikoksen takia.

Henkilöt korostavat, että kyseessä on heidän henkilökohtainen mielipiteensä. He myös pitävät selvänä, että rima poistolle pitäisi olla erittäin korkealla ja lopullinen päätös yliopistojen käsissä. Mielipide-eroista syntyvät mahdolliset vaikutusyritykset huolettavat tutkijoita.

Tiedeviestinnästä tunnettu filosofian tohtori Tiina Raevaara tarttui Suomen Kuvalehden blogikirjoituksessa tutkijaliittojen ajatukseen, jonka mukaan tieteen ulkopuolinen toiminta ei pyyhi pois tieteellisiä ansioita. Hän viittasi Tutkimuseettisen neuvottelukunnan määritelmään hyvästä tieteellisestä käytännöstä.

–  Käytännöt koskevat tutkimustoiminnan ohella opetusmateriaaleja, kirjallisesti ja suullisesti annettuja lausuntoja, arviointeja, ansio- ja julkaisuluetteloita sekä yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen tilanteita niin painetuissa kuin sähköisissäkin julkaisukanavissa, myös sosiaalisessa mediassa, ohjeissa sanotaan.