Mitä jos sanoisit kyllä
Sanovat, että kun elämässä yksi ovi sulkeutuu nenäsi edessä, toinen avautuu sivummalla – mutta kuinka moni meistä oikeasti uskaltaa nähdä uudet mahdollisuudet?
Pään painaminen ja sen tutun, suoran reitin tuijottaminen on paljon helpompaa kuin katseen kohottaminen johonkin tuntemattomaan.
Minä sanoin kyllä, kun pyysivät mukaan kunnallisvaaleihin 2004 – ja sillä tiellä olen edelleen.
Sanoin kyllä, kun ehdottivat Satakunnan maakuntahallitukseen, ja päädyin mm. edustamaan maakuntaani Euroopan Alueiden Neuvoston yleiskokoukseen Azoreille.
Annoin pikkusormen ja keskusta on vienyt sittemmin koko käden. Olen vuosien mittaan saanut olla mukana omassa kunnallisjärjestössäni, piirihallituksessa, puoluehallituksessa ja nyt puoluevaltuustomme varapuheenjohtajistossa.
Yhteenkään tehtävään ei ole vaadittu erityisosaamista, utelias ja avoin mieli on taannut työssä oppimisen. Matkan aikana olen löytänyt joukon upeita ihmisiä, saanut ystäviä ja kokemuksia, joista riittää ammennettavaa tuleviinkin vuosiin.
Näinä päivinä kunnissa kerätään vielä nimiä tulevien kuntavaalien ehdokaslistoille.
Haussa ei ole besserwissereitä tai kaikkien alojen asiantuntijoita, vaan arjen osaajia; naisia ja miehiä, nuoria ja vanhoja, erilaisissa elämäntilanteissa olevia suomalaisia kuntalaisia.
Ehdokkaana sinun ei tarvitse miettiä hallitusohjelmaa tai kantaasi maahanmuuttoon tai EU-budjettiin, sillä niistä asioista ei kunnanvaltuustoissa päätetä.
Näissä vaaleissa valitaan päättäjät, jotka sinunkin kotikunnassasi päättävät arjen lähipalvelujen järjestämisestä; varhaiskasvatuksesta ja perusopetuksesta, kaavoituksesta ja yrittäjämyönteisyydestä, ikäihmisten hoivasta ja terveyspalveluista, tiivistetysti sanottuna kuntalaisten hyvinvoinnista.
Siinä päätöksenteossa sinä kuntalaisena omaat parhaan tietotaidon.
Sinua on ehkä jo kysytty ehdokkaaksi mutta kieltäydyit vedoten ajankäyttöön, tietämättömyyteen tai muuhun sellaiseen. Entä jos sittenkin sanoisit kyllä, ja avaisit elämäsi uusille mahdollisuuksille!