Lopetetaan itsemurhatehtailu – perusturva on elintärkeä
Uutiset kertovat Kelan suunnittelevan yhden hakemuksen mallia, jossa perusturva olisi mahdollista toteuttaa ilman kaikkia osapuolia turhanpäiväisesti vaivaavaa hakemusrulettia.
Periaatteena tätä on syytä tervehtiä ilolla, mutta tietäen nykyisen hallituksen politiikan opiskelijoita tai heikommassa asemassa olevia kohtaan, voidaan olettaa suunniteltavista toimista tulevan kädenlämpöisiä.
Perustoimeentulon turvaaminen on kuitenkin monien ihmisten kohdalla jäänyt ihan nollatasolle epätarkoituksenmukaisten järjestelmien ansiosta.
Maaseudulla moni myyntikelvottoman asunnon omistava ihminen on loukussa, kun perustoimeentuloa ei heru ja taloa ei saa myydyksi. Liikuntavammaiset joutuvat taistelemaan harkinnanvaraisia etuuksia viilaavan Kelan kanssa, ja vakuutusoikeuden päätöksiä saa odottaa jopa puolitoista vuotta ilman toimeentuloa.
Vakuutusoikeudessa päätöksien muutosprosentti on melko korkea, sillä yksi kuudesosa päätöksistä muutetaan asiakkaan hyväksi. Kuitenkaan käsittelyajoille ei olla tehty mitään Suomen kansainvälisiltä tahoilta saamista merkittävistä nooteistakaan huolimatta.
Moni Kelan epäinhimillisistä päätöksistä kärsivä liikuntavammainen ja pitkäaikaissairas on päättänyt elämänsä kaikista kamalimmalla tavalla ennen kuin vakuutusoikeuden korjaava päätös on tullut voimaan.
Perusturvan parempi toteutuminen tarkoittaisi eittämättä tämän itsemurhatehtailun loppumista.
Selkeät pelisäännöt sekä aito kohtaaminen ovat valttia amatöörimäisen ja harhaanjohtavan puhelinpalvelun sijaan. Keskustelin aiheesta Kelan kuntoutusyksikön päällikön kanssa, ja hänen mukaansa puhelinpalvelu toimii hyvin. Tutkimukset ovat osoittaneet toista, sillä asiakkaat saavat hommat paremmin maaliin yhdellä palvelukohtaamisella kuin kymmenillä soitoilla ristiriitaisia neuvova antavalle puhelinarmeijalle.
Herraskaisuus ja valehtelu olisi hyvä saada karsittua pois noin korkeilta ja elintärkeitä etuuksia pohtivilta paikoilta.
Alkiolaisen aatteen mukaan köyhän osa on pidettävä kaikista tärkeimpien arvojen joukossa, mutta tällä hetkellä monien muiden oppositiopuolueiden aherruksissa ovat pinnalla ansiosidonnaista nauttivat ”paremmat köyhät”, ja kaikista haasteellisimmassa asemassa olevat liikuntavammaiset ja pitkäaikaissairaat ovat sivuroolissa.
Kohdataan me keskustalaiset ihmisiä tasa-arvoisina yksilöinä ja pidetään kaikki mukana, vähempää ei voi vaatia.