Lapsi keskiöön
Suomessa on laadukas varhaiskasvatus. Ammattimainen henkilökunta takaa hienot puitteet alle kouluikäisten hoivalle, hoidolle ja kasvatustyölle.
Vastikään eduskunta hyväksyi lain, jolla velvoitettiin kaikki esiopetuksen piiriin. Jokaisella lapsella on edelleen subjektiivinen oikeus vähintään 20 viikkotuntiin päivähoitoa. Nyt keskustellaan vilkkaasti varhaiskasvatuksen maksuttomuudesta ja vanhempainvapaajärjestelmästä.
Näyttää siltä, että tarvitsemme perustavanlaatuisen selvityksen perheiden palveluista ja vanhempainvapaiden uudistamisesta. Maan hallitus ottanee asian listalleen ja perustaa työryhmän selvittämään perhevapaita.
Paineita uudistamistyöhön on tullut kaikista eduskuntapuolueista, ammattijärjestöiltä, yrittäjiltä ja osin myös kansalaisjärjestöiltä.
Uudistusta ei saa tehdä niin, että kuka suuremmalla suulla huutaa, se pärjää. Etujärjestöjen vaatimukset ja kannanotot ovat painottaneet työelämän, työllisyyden ja Suomen kilpailukyvyn vaatimuksia.
Harvassa ovat olleet ne asiantuntijat, jotka katsovat varhaiskasvatusta ja perhevapaita lapsen etu edellä. Pelkällä ”äidit töihin” -tulokulmalla emme saa parasta lopputulosta aikaan.
Olen asettanut uudistustarpeelle muutamia reunaehtoja. Ensinnäkin lapsen parhaat huoltajat ovat omat vanhemmat. Vanhemmuutta tulee tukea kaikin mahdollisuuksien tavoin.
Toisekseen perheillä tulee olla aito mahdollisuus valita lasten hoitomuoto. Kannustan hoivaamaan alle kolmivuotiaita lapsia kotona ja turvautumaan esimerkiksi avointen varhaiskasvatuspalveluiden valikoimaan.
Naisten osuutta työmarkkinoilla edistetään isien kasvatusvastuun vahvistamisella. Kotiaskareet ja hoitojärjestelyt eivät ole herättäneet suurta kiinnostusta isien keskuudessa.
Isien hoitovapaita on vuosien aikana lisätty, mutta kaikki työnantajat eivät edistä tavoitteisiin pääsyä.
Kuka joustaa kun kotona on pieniä lapsia? Osa-aikatyö ja työelämän jostot ovat tervetulleita. Eletään uudistukssa eteenpäin lapsen etua ajatellen.
Kirjoittaja on kansanedustaja ja Vesaisten puheenjohtaja.
