Kesäiset terveiset kansainvälisiltä kentiltä
Aloitin toukokuussa puoluetoimistolla kansainvälisistä asioista vastaavana suunnittelijana. Reilun kuukauden rupeaman jälkeen voisin sanoa, että ajoitus ei olisi voinut osua mielenkiintoisempaan aikaan.
Ensitöikseni pääsin järjestelemään keskustan delegaation osallistumista eurooppalaisen puolueemme Alden kongressiin, joka järjestettiin Dublinissa vain viikko ennen omaa puoluekokoustamme.
Samalla puoluetoimiston juna liikkui huimaa vauhtia eteenpäin Lappeenrannan puoluekokouksen osalta, mikä osaltaan lisäsi tunnetta, että töiden osalta on päässyt hyppäämään heti niin sanottuun syvään päätyyn.
Puoluekokous on nyt takanapäin ja niin kokousväki kuin kaikki muutkin ovat ennättäneet hengähtää hetken.
Ajattelin, että oman puoluekokouksemme jälkeen ja kansakunnan valmistautuessa kesälomakauteen olisi hyvä hetkiä pyrkiä antamaan lyhyt katsaus ajankohtaisista asioista myös laajemmalle yleisölle mainitusta Alden kokouksesta.
Seuraava suurempi kansainvälinen kokous häämöttää jo kesäkuun lopussa, kun maailmanlaajuinen kattojärjestömme, Liberal International, järjestää oman kongressinsa Sofiassa Bulgariassa. Siksipä katsaus Alde-asioihin on ajankohtainen nyt, kun asiat ovat vielä tuoreessa muistissa.
Lyhyenä muistin virkistyksenä Aldesta puhuttaessa viitataan nimenomaan yhteiseen eurooppalaiseen puolueeseemme, johon Suomesta kuuluvat keskusta ja RKP.
Keskustalla on jo 30-vuotinen historia jäsenenä eurooppalaisessa liberaalipuolueessa, johon nykyään kuuluu noin 70 jäsenpuoluetta ympäri Euroopan.
Euroopan unionin itälaajentuminen toi mukanaan lisää jäsenpuolueita, mutta jäseniä on myös EU:n ulkopuolisista maista. Tuoreimpana jäsenenä on Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyyn puolue, Sluga Narodu, joka hyväksyttiin Alden jäseneksi Dublinin kongressissa yksimielisesti.
Seuraava suurempi kansainvälinen kokous häämöttää jo kesäkuun lopussa.
On hyvä muistaa, että Alde on eri asia kuin Euroopan parlamentissa toimiva keskiryhmä Renew Europe.
Lähtökohtaisesti ne Alden jäsenpuolueet, jotka toimivat Euroopan parlamentissa, kuuluvat Renew Europeen. Renew Europe parlamenttiryhmään kuuluu kuitenkin puolueita, jotka eivät ole Alden jäseniä.
Näistä puolueista varmasti meillekin täällä Suomessa tutuimpana Ranskan presidentin Emmanuel Macronin puolue La République en marche. Jotta asiat menivät autuaan sekaisin, puolue ehti ilmoittaa toukokuussa vaihtavansa nimensä ja tunnetaan jatkossa nimellä Renaissance.
Renew Europen ja Alden välisestä suhteesta voisi todennäköisesti kirjoittaa oma katsauksensa, mutta palaan siihen lyhyesti vielä myöhemmin tässä kirjoituksessa.
Varsinaisen politiikan asiasisällön osalta tärkeää ja ajankohtaista ovat kongressin tekemät päätökset. Dublinin kokouksessa oli käsiteltävä 23 resoluutiota – meille tutummin aloitetta.
Määrä ei ole valtava, etenkään verrattuna keskustan puoluekokouksen aloitemäärään, mutta aloitteet ovat sisällöltään yleensä hyvin laajoja ja usein poliittisesti monimutkaisia.
Osa aloitteista pitää sisällään myös hyvin teknisiä yksityiskohtia, jotka eivät ehkä avaudu lukijalla ilman syvällisempää asiantuntijuutta.
Toisaalta mukaan mahtuu myös järjestöllisiä aloitteita, joissa toistuvat meille keskustalaisillekin tutut teemat järjestökehittämisestä sääntönikkarointiin.
Laajoina poliittisina teemoina aloitteissa korostuivat selvästi Ukrainan tilanne, Euroopan turvallisuus sekä demokratiakehitys Euroopassa ja sen lähialueilla.
Ennalta arvattavasti tuki Ukrainalle oli kokousväen keskuudessa vankkumaton ja yksimielinen.
Keskustelu ei kuitenkaan jäänyt vain tuen osoittamisen tasolle, vaan aloitteiden kautta kokous päätyi kannattamaan Euroopan unionin kehittämisestä vahvemmaksi niin, että Ukrainassa käytävän sodan kaltaisiin tilanteisiin pystyttäisiin tulevaisuudessa reagoimaan yhtenä rintamana huomattavasti nopeammin kuin sodan alkaessa helmikuussa.
Kokous muun muassa päätyi antamaan tukensa aloitteelle, jossa vaadittiin yksimielisyysperiaatteesta luopumista ulko- ja turvallisuuspoliittisissa päätöksissä unionin tasolla.
Ongelmakohdaksi nähtiin nykyinen järjestelmä, jossa tietyt jäsenmaat pystyvät halvaannuttamaan, tai vähintään jarruttamaan, päätöksenteon kohtuuttoman pitkäksi ajaksi edistääkseen omia kansallisia päämääriään.
Aloitteessa ei suoraan nimetty maita, jotka olisivat näin toimineet, mutta kaikille oli hyvin selvää, että aloitteen tekijät olivat löytäneet inspiraationsa keväisistä neuvotteluista koskien EU-maiden Venäjälle asettamia pakotepaketteja.
Tuki Ukrainalle oli kokousväen keskuudessa vankkumaton ja yksimielinen.
Huoli Euroopan turvallisuudesta oli selkeästi innoittanut useita jäsenpuolueita jättämään aloitteita, jotka pyrkivät tarjoamaan yhteisen vision siitä, mitä EU:lta pitäisi odottaa tulevina vuosina.
Esimerkiksi italialaisten aloitteesta yhteiseksi linjanvedoksi muodostui näkemys siitä, että EU:n tulisi pikaisesti selvittää esimerkiksi kuivuutta paremmin kestävien geenimuunneltujen maissi- ja vehnälajikkeiden turvallisuus ja viljelyn mahdollinen salliminen unionin alueella.
Mielenkiintoista oli huomata, että ruokahuollon omavaraisuutta oli ehditty miettiä sisarpuolueidemme aloiteilloissa huomattavasti enemmän kuin energiaomavaraisuutta.
Sen osalta kokousväen vaatimukset jäivät valitettavan yleiselle tasolle ja ainoana antina oli jokseenkin kädenlämpöinen hyväksytty aloite, joka totesi hiilineutraalin Euroopan olevan prioriteetti lyhyellä aikavälillä ja jonka eteen jäsenpuolueiden tulisi tehdä hartiavoimin töitä.
Ottaen huomioon nykyisen riippuvuuden Venäjän tuottamista fossiilisista polttoaineista kokoukselta olisi voinut odottaa huomattavasti tiukempisävyistä kannanmuodostusta.
Niin sanotun aloiterumban lisäksi kokouksella oli käsiteltävänään myös henkilövalintoja.
Valittavana olivat niin uusi puheenjohtaja kuin varapuheenjohtajat. Varapuheenjohtajavaalin osalta asetelma oli kuin perinteikäs tuolileikki konsanaan – kuusi ehdokasta ja viisi paikkaa täytettävänä. Huolimatta varapuheenjohtajavaalin ennakkoasetelmasta, tarjolla oli hyvin dramatiikkaa.
Puheenjohtajavaali puolestaan sähköistyi jo ennen varsinaisen kokouksen alkua, koska ainoat ehdolla olleet kaksi ehdokasta ilmoittivat pyrkivänsä tehtävään yhdessä.
Puheenjohtajavaali puolestaan sähköistyi jo ennen varsinaisen kokouksen alkua.
Taustoittaakseni irlantilaisen Timmy Dooleyn ja bulgarialaisen Ilhan Kyuchyukin yhteisehdokkuutta puheenjohtajan tehtävään on mentävä ajassa hieman taaksepäin vuoden 2021 kevääseen.
Aldea oli johtanut vuodesta 2015 alkaen hollantilainen Hans van Baalen. Hän kuitenkin kuoli yllättäen viime vuoden huhtikuussa kesken kautensa.
Hänen poismenonsa johdosta tehtävää väliaikaisesti hoitamaan valittiin edellä mainitut miehet. Heidän yhteispuheenjohtajuutensa oli alun perin tarkoitettu väliaikaiseksi järjestelyksi, kunnes pandemia hellittää ja kongressi pääsee kokoontumaan normaalioloissa valitakseen uuden puheenjohtajan.
Monien yllätykseksi varsinaista valintaa ei koskaan kuitenkaan päästy tekemään, vaan Dooleyn ja Kyuchyukin yhteisehdokkuus tarkoitti parivaljakon hyväksymistä yhteispuheenjohtajiksi tai kokoukselle tuodun ehdotuksen hylkäämistä kokonaisuudessaan. Vaikka järjestely on poikkeuksellinen, Alden säännöt tämän ilmeisesti sallivat.
Sääntötulkinta aiheutti ennen kokousta ja kokouksen aikana kiivasta keskustelua ja kritiikkiä. Etenkin pohjoismaalaiset puolueet pitivät sääntöjen löyhempää tulkintaa vähintään erikoisena ja lisäävän vaaraa mahdollisista myöhemmistä tulkinnanvaraisuuksista.
Keskusteluissa oli havaittavissa kulttuurierot pohjoiseurooppalaisen sääntöuskovaisuuden ja eteläisemmän Euroopan joustavuudessa välillä.
Enemmistö kokousväestä kuitenkin asettui tukemaan järjestelyä vahvistaen Dooleyn ja Kyuchyukin valinnan 82,3 prosentilla äänistä.
Näillä luvuilla voisi todeta, että loppu hyvin, kaikki hyvin. Nähdäkseni parivaljakon yhteistyö myös toimii erittäin hyvin ja saimmehan Timmy Dooleyn myös vierailulle Lappeenrannan puoluekokoukseemme vain viikko hänen valintansa jälkeen.
Uskoisin myös, että kaksi käsiparia on parempi tekemään töitä lähestyvien eurovaalien alla.
Jos olet jaksanut lukea tähän asti, odottaa sinua seuraavaksi ne varsinaiset kv-kenttien kuumat puheenaiheet.
Macronin Renaissance ja muutamat muut hänen liittolaisensa Euroopan parlamentissa ovat olleet hyvin aktiivisia Alden suuntaa pyrkiessään yhdistämään eurooppalaisia keskusta- ja liberaalipuolueita.
Käytäväpuheet ovat toistaneet viestiä, että yhteistyötä tultaisiin tekemään Renew Europen ja Alden välillä hyvin tiiviisti, mutta yhtenä todennäköisenä vaihtoehtona lyhyellä aikavälillä on pidetty esimerkiksi seuraaviin parlamentin vaaleihin tähtäävän yhteisen vaaliohjelman suunnittelua.
Renaissance-leiri kuitenkin yllätti Dublinin kokousväen lähettämällä Alden johdolle suunnatun kirjeen, jossa alleviivataan nopeampaa ja huomattavasti tiiviinpää yhteistyöstä.
Kirjeen taustajoukkojen näkemys tulevaisuudesta oli siltä osin selkeä, että jo lyhyen aikavälin tavoitteena vaikuttaisi olevan kaikkien keskusta- ja liberaalipuolueiden asettumiseen yhden sateenvarjon alle Euroopassa
Lehdistölle hyvin nopeasti vuodetun kirjeen sisältö hätkähdytti kokouskansaa ja etenkin esitetty virallisten neuvottelujen aloittaminen jo kuluvan kesän aikana sai monen parran pärisemään kokouksen iltajuhlassa.
Se, miten neuvottelut Alden ja Renew-ryhmän yhdistymiseksi etenevät jää vielä nähtäväksi.
Ensimmäinen askel on selkeästi otettu ja asiat saattavat edetä hyvinkin nopeasti viimeistään syksyn aikana. Vuoden 2024 eurovaaleja silmällä pitäen on varmasti koko keskusta-liberaaliväen etu, että yhdistämme voimamme ja pyrimme tarjoamaan Euroopan laajuisen vaihtoehdon kärjistyvien ääripäiden välillä.
Helppoa se ei tule olemaan, mutta hyvin harva asia politiikassa koskaan onkaan.