Kennedy sanoi viisaasti
Budjettiriihessä väännettiin miljoonista ja kymmenistä miljoonista euroista. Päätöksillä tehtiin arvovalintoja yhteisten verorahojemme käytöstä.
Yksittäisten miljoonien keskellä saattaa kuitenkin unohtua, että valtio ottaa koko ajan syömävelkaa. Velkaantuminen ei ole suhdanneluonteista. Talous ei ole ollut aidosti tasapainossa kertaakaan 2010-luvulla.
Kansalaiset vaativat tiukkaa taloudenpitoa, mutta inhoavat samalla menojen ja etuuksien leikkauksia. Parhaiten talouden suunnan käänsi Sipilän hallitus. Seurauksena oli itkua ja hammasten kiristelyä.
Selitys rahojen loppumiselle on yksinkertainen. Valtion verotulot eivät riitä kattamaan menoja.
Olemme luoneet hyvinvointiyhteiskunnan, jonka kuluihin meillä ei ole varaa. Samalla ihmiset vaativat yhä enemmän ja parempia palveluita.
Jos emme halua karsia menoja, on lisättävä tuloja. Mutta mitä verotuloja pitäisi lisätä ja miten? Suomessa lähes kaikki verotasot ovat jo maailman korkeimpia. Moni kokee jo nyt verotaakkansa etenkin lisätöistä niin suureksi, että työnteon kiinnostavuus on hiipunut.
Veron kiristämisen sijaan meidän on mieluummin laskettava tuloverotusta, jotta työn tekeminen olisi kiinnostavampaa.
Miten muut Pohjoismaat sitten pärjäävät? Ruotsi valtion talous on ylijäämäinen puhumattakaan Norjan öljyrahastoista.
Muissa Pohjoismaissa työllisyysaste on Suomea korkeampi. Työikäisistä useampi on töissä ja eläköityminen tapahtuu myöhemmin kuin Suomessa keskimäärin.
Suurin kasvun ja verotulojen lisääntymisen este sekä julkisella että yksityisellä sektorilla on pula osaavasta työvoimasta. Samaan aikaan meillä on satoja tuhansia työttömiä. Puhutaan kohtaanto-ongelmasta. Työntekijöiden ja työpaikkaan edellytetty osaaminen eivät kohtaa.
Ongelma on kuitenkin laajempi. Valitettavasti viestit yrittäjiltä ovat olleet jo useita vuosia sellaisia, että liian moni työtön ei ole edes kiinnostunut työstä.
On tunnustettava, että ansiosidonnainen työttömyysturva on tietyissä tuloluokissa kohtuullisen antelias.
Sosiaaliturvajärjestelmäämme ei ole kuitenkaan alun perin luotu siihen tarkoitukseen, että työikäisen ja työkykyisen ihmisen ei tarvitsisi töitä ottaa vastaan. Joku on mennyt pieleen. Samalla ei tule vähätellä työsyrjintää tai alueellista vaikeutta työllistyä.
Yhteiskunnan ja meidän poliitikoiden tehtävänä on luoda edellytyksiä, että työtä ja yrittäjyyttä voi syntyä kaikkialle Suomeen.
Jos kotiseudulla ei kuitenkaan ole työtä, minun viestini nuorelle ja vanhemmalle on: Lähde työn perässä sinne missä töitä on.
Tarvitsemme työn ja pärjäämisen kunnianpalautuksen. Jokaiselle pitäisi olla kunnia-asia, että tulee toimeen omalla työllään tai yrittäjänä.
Jokaisella pitää olla mahdollisuus toteuttaa unelmiaan paremmasta elintasosta ja omasta kodistaan. Näitä ei saa tukahduttaa kohtuuttomalla verorasituksella tai yksilön vastuun siirtämisellä yhteiskunnalle.
John F. Kennedy sanoi aikoinaan virkaanastujaispuheessaan seuraavaa: ”Hyvä amerikkalainen ystävä. Älä kysy mitä maani voi tehdä sinulle. Kysy, mitä minä voin tehdä maalleni.”
Ei ole olemassa mitään meistä ulkopuolista yhteiskuntaa, joka kantaa puolestamme vastuun. Yhteiskunta olemme me.
Meidän kaikkien veroista kertyy ne varat, joista yhteisiä kuluja maksetaan. Sen potin kasvattamiseen tarvitaan lähtökohtaisesti jokaista meitä. Vain silloin voimme tulevaisuudessakin huolehtia heikommassa asemassa olevista.
Kuka tahansa meistä voi joutua elämässä ongelmiin ja tarvita yhteiskunnan turvaverkkoa.