Järjestöleikkaukset ovat näennäissäästöä, jotka kostautuvat kalliina
Suomessa on viime vuosina puhuttu paljon valtion velkaantumisesta ja menoleikkauksista. Säästöjä tarvitaan, mutta kysymys kuuluu: mistä todella kannattaa leikata ja mikä on vain näennäistä säästöä, joka kostautuu myöhemmin moninkertaisina kustannuksina?
Yksi tällainen alue on sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustukset.
Orpon hallitus on päättänyt leikata järjestöiltä jyrkästi.
Vuonna 2024 järjestöavustuksiin jaettiin noin 384 miljoonaa euroa, mutta päätösten seurauksena summa putoaa vuoteen 2027 mennessä vain noin 144 miljoonaan. Rahoitus romahtaa vajaaseen kolmannekseen eli yli 60 prosentin leikkaus muutamassa vuodessa.
Jo ensi vuonna avustukset pienenevät yli 80 miljoonalla eurolla.
Tämä ei ole pelkkää budjettimatematiikkaa. Jokainen leikattu euro näkyy suoraan ihmisten arjessa.
Suomessa toimii yli 10 000 sosiaali- ja terveysjärjestöä, jotka tarjoavat apua ja tukea miljoonille ihmisille.
Kyse voi olla kriisipuhelimesta, vertaistukiryhmästä, liikuntamahdollisuudesta nuorelle tai arjen tuesta syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Kun rahoitusta leikataan, moni näistä palveluista katoaa.
Järjestöjen merkitys korostuu erityisesti pienissä kunnissa ja haja-asutusalueilla, joissa julkiset palvelut ovat kaukana. Kylätalo, urheiluseuran kerho tai paikallisen yhdistyksen tukihenkilö voi olla ainoa nopeasti saatavilla oleva apu.
Kun toimintaedellytyksiä kavennetaan, jäävät monet yksin. Se yksinäisyys ja turvattomuus synnyttävät ongelmia, joiden korjaaminen maksaa myöhemmin moninkertaisesti.
Monelle nuorelle järjestötoiminta on myös ensimmäinen paikka, jossa kohdataan yhteisöllisyys ja osallisuus. Kun kerhot sulkeutuvat ja tapahtumat peruuntuvat, menetetään jotain olennaista; kuuluminen lähiyhteisöön ja sitä kautta koko yhteiskuntaan, sekä tunne siitä, että myös minulla on mahdollisuus vaikuttaa ja kasvaa ihmisenä.
On syytä kysyä, millaisen Suomen haluamme rakentaa. Onko se maa, jossa järjestöt kuihtuvat ja ihmisten turvaverkko repeää, vai maa, jossa yhteisöt ja julkinen sektori kulkevat rinnakkain?
Järjestöt eivät ole menoerä, vaan investointi. Jokainen niille ohjattu euro maksaa itsensä takaisin ennaltaehkäisynä, yhteisöllisyytenä ja hyvinvointina. Tämä on todellista säästöä – sitä, joka kannattaa koko Suomelle.