Jäljelle jää Suomi, jossa vain harvat voivat menestyä
Tämä hallituskausi myytiin meille tarkan taloudenpidon aikakautena, aikana jona kokoomus tulee sankarin elkein pelastamaan Suomen velkaantumisen taakalta ja pysäyttää viimein valtionvelkakellon tikityksen. Perussuomalaiset lupasivat kansalle, että köyhempää väestöä ei sorreta ja tavallisen suomalaisen asioista pidetään huolta. Totuus on kuitenkin toinen.
Hallitus on tehnyt arvopolitiikkaa, jonka myötä menestyvät ne, joilla ennestään menee hyvin. Ne, joilla menee huonommin, tulevat olemaan vieläkin heikommassa asemassa tulevaisuudessa.
Tämä koskee niin alueita kuin ihmisryhmiäkin. Tilanne, jossa hyvinvointialueita ja kuntia vaaditaan leikkaamaan menojaan ja samalla toteuttamaan palvelut entiseen tapaan on kestämätön.
Anelut ja huudot reilusta, yhdenvertaisesta politiikasta kaikuvat kuuroille korville. Asiantuntija lausunnoillakaan ei ole lakien valmistelun kiireyden takia mitään arvoa.
Mitä meille sitten jääkään tämän raadollisen hallituskauden jälkeen? Suomi, joka on entistä eriarvoisempi ja Suomi, jossa vain harvoilla on mahdollisuus menestyä.
Suomen valtionvelan taitto epäonnistuu tuloksettomien ja päähän pinttyneiden hankkeiden vuoksi. Saadut säästöt valtion kassassa valuvat hukkaan turhiin rikkaiden veronkevennyksiin ja turhiin olut- tai bensaverotuksen kevennyksiin.
Tulevat hallitukset ovat suurten rakenteellisten uudistuksien edessä, kun käsillä on mielenterveyskriisi, jatkuva syntyvyyden lasku, työurien repaleisuuden lisääntyminen ja moni muu ongelma, johon ei tämä eivätkä edellisetkään hallitukset ole tohtineet puuttua tai löytäneet vastauksia.
On korkea aika aloittaa yhteiskunnallinen keskustelu siitä, onko meillä todellisuudessa mahdollisuus toteuttaa nykymuotoisia palveluita ja rakenteita, vai onko tulevaisuudessa karsittava kuntien, alueiden ja valtion lakisääteisistä tehtävistä.
Suomeen tulee luoda uusi hyvinvointiyhteiskunta todellisella meno- ja tulorakenteella, sekä lopettaa velaksi eläminen. Olemme sen velkaa tuleville sukupolville.