Amis – tulevaisuuden tekijä vai politiikan sätkynukke?
No niin. Taas ollaan keskustelemassa ammatillisen koulutuksen rahoituksesta. En oikein henkilökohtaisesti ymmärrä, miksi taas ollaan leikkaamassa heiltä, ketkä tätä maata pyörittävät –jotkut jopa kirjaimellisesti.
Onko tosiaan niin, että amispoppoolta voidaan jokaisessa kohdassa leikata ja sitten ihmetellään, kun nuoret saapuvat työmaalle eivätkä osaa työelämässä vaadittavia perustaitoja.
On kerrottu, että leikkaukset koskisivat enemmän aikuisopiskelijoita, mutta sekään näkökulma ei oikeuta leikkauksia.
Työikäisten jatkuva kouluttautuminen on voimavara, joka kantaa pitkälle. Esimerkiksi putkimies voi halutessaan opiskella sähköalan perustutkinnon, jos hän haluaa laajemman mahdollisuuden liikkua työmarkkinoilla tai vaihtoehtoisesti perustaa yrityksen, joka hoitaa putket sekä sähköt.
Mikä on siis nuorelle järjestettävän koulutuksen vaikutus, jos resurssit leikataan pois ja opetusta ei vain yksinkertaisesti pystytä järjestämään opetussuunnitelman vaatimalla tasolla?
Vastaus on valitettavan ilmeinen: nuorella on korkea riski syrjäytyä, vaikka pääsisikin kokeilemaan työelämässä oloa. Yrityksillä kun ei yleisesti ottaen ole aikaa antaa perustutkintoa vastaavaa koulutusta.
Ei voi olla niin että ammattikoulutus nähdään politiikan sätkynukkena, joka voidaan tarvittaessa upottaa suohon, kunhan säästöt toteutuvat.
Tämänkaltainen politiikka on aina ollut vahingollista. Kyseessä ovat nuoret tulevaisuuden tekijät, jotka haluavat työelämään ja haluavat oppia. Miksi heiltä riistetään tulevaisuus?
Meillä jokaisella politiikkaa harjoittavalla on painava vastuu huolehtia myös ammattikoulun laadusta, jotta jokaisella olisi mahdollisuus kouluttautua osaavaksi tulevaisuuden tekijäksi.
Ammattikoulutus tarvitsee lisää resursseja ja nopeasti. Esimerkiksi opettajien määrä tulee lisätä, jotta jokaiselle oppilaalle olisi mahdollista tarjota myös henkilökohtaista opetusta ja tukea tarvittaessa.
Jokainen oppija on kuitenkin yksilö joukon sisällä. Henkilökohtaisen opetuksen tärkeys korostuu ammattikoulussa, jossa käsitellään esimerkiksi laitteita tai työkoneita, joita oppilas ei ole ennen edes nähnyt.