Ikärakenteen muutos on aikapommi, joka tikittää enää hetken
Teini-ikäisenä kerran ihmettelin, kuinka lukiolaisen vuosi kuluu paljon nopeammin kuin yläastelaisen. Isäni totesi siihen: ”Odota vain, kun tulet vanhemmaksi. Ajan kulumisen tahti vain kiihtyy, ja jossain vaiheessa vuodet kierivät kuin hedelmäpelin nappulat”. Huomaan, että isäni lupaama hedelmäpelivaihe alkaa lähestyä.
Kyse ei ole kuitenkaan vain minun kohdallani tapahtuvasta muutoksesta, vaan tänään tahti kiihtyy kaikkialla.
Vuonna 1916 syntyneen isoäitini elämään mahtui paljon muutoksia: hevosrattaat vaihtuivat autoon, koettiin kaksi kamalaa maailmansotaa, valloitettiin kuu ja keksittiin käsipuhelimet. Nuo muutokset ovat tänään pala historiaa, mutta olivat aikanaan merkittäviä mullistuksia.
Uskon, että parhaillaan käynnissä olevat muutokset – ilmaston muutos ja biodiversiteetin katoaminen, tekoälyn kehitys ja väestön ikääntyminen – tulevat olemaan vaikutuksiltaan vielä suurempia ja ovat vastassa nopeammin kuin ehdimme ymmärtää.
Huomenna (1.10.) vietetään YK:n kansainvälistä ikääntyneiden päivää. Päivää on virallisesti vietetty vuodesta 1991 alkaen, ja sen tarkoitus on kiinnittää kansalaisten huomio ikääntyneiden elämään vaikuttaviin asioihin.
Tänään maailman väkiluvusta 9 prosenttia on yli 65-vuotiaita. Vuonna 2050 osuus tulee olemaan 16 prosenttia. Euroopassa ja USAssa vanhemman väestön osuuden ennustetaan olevan vielä suurempi: vuoteen 2050 mennessä joka neljäs asukas on yli 65-vuotias. Yli 80-vuotiaiden määrän ennustetaan kolminkertaistuvan vuoteen 2050 mennessä eli kasvavan 143 miljoonasta 426 miljoonaan.
Kun huomioon otetaan vielä syntyvyyden lasku ja jo valmiiksi käänteinen väestöpyramidi, ei lopputulosta voi sivuuttaa olankohautuksella.
Miksi tästä muutoksesta sitten pitäisi olla huolissaan? Useasta syystä.
Vuosi sitten maailmassa oli ensimmäistä kertaa ihmiskunnan historiassa enemmän yli 65-vuotiaita kuin alle 5-vuotiaita. Ei tarvita korkeaa matematiikkaa ymmärtämään, että kehitys on kestämätön ja vaikuttaa eksponentiaalisesti työmarkkinoihin, terveydenhuoltoon, sosiaaliturvaan ja koko kansantalouteen – eli loppujen lopuksi meidän jokaisen tulevaisuuteen.
Eläkeikäisen väestön kasvu suhteessa työssäkäyvien määrään asettaa julkiselle taloudelle kovia paineita, kun sosiaaliturvan ja terveydenhuollon kustannukset kasvavat verotulojen vähentyessä.
Julkisen sektorin kulujen kasvaessa ja työvoiman kutistuessa valtioiden velkaantumista on vaikeampi hillitä. Yksittäisen veronmaksajan suhteellinen verotaakka kasvaa ja työikäisen väestön väheneminen syö talouskasvun ja tasapainoisen taloudenpidon mahdollisuuksia.
Väestön ikääntyminen vaikuttaa myös inhimillisiin tekijöihin ja näkyy osaltaan julkisen talouden kustannuksissa.
Jo nyt huomataan, että ikääntyneiden määrän lisääntyminen uhkaa hoidon laatua ja saatavuutta. Hoitoalan työvoiman tarve kasvaa jatkuvasti, ja on otettava huomioon hoidon ja koulutuksen suunnittelussa. Väestön ikääntyminen näkyy ja on huomioitava yllättäviltäkin tuntuvissa asioissa, kuten joukkoliikenteen ja muun infrastruktuurin kehittämisessä ja mukauttamisessa, mikä sekin lisää osaltaan julkisia menoja.
Nämä ovat pintaraapaisuja siitä, mihin ikärakenteen muutoksessa on varauduttava, eikä aikaa ole hukattavaksi.
Mutta ei huonoa ilman jotain hyvääkin. Teknologian ja terveydenhuollon kehittymisen ansiosta elinodotukset ja pitkäikäisyys ovat kasvaneet ja kasvavat edelleen.
Kehityksen seurauksena vuonna 2050 keskivertonaisen odotetaan viettäneen 70 prosenttia elämästään terveydeltään hyväkuntoisena, kun tänä päivänä vastaava osuus on 60 prosenttia. Miesten kohdalla luvut ovat 80 prosenttia tulevaisuudessa nykyisen 63 prosentin sijaan. Tähän positiiviseen kehitykseen tulisi kiinnittää enemmän huomiota.
Vanhuuseläkkeelle jäävä ihminen kun ei ole nykyään edes ”vanha”.
Vanhuuseläkkeelle jäävä ihminen kun ei ole nykyään edes ”vanha”.
Tähän kehitykseen liittyy mielestäni tarve edistää ikätasa-arvoa.
YK:n kansainvälisen ikääntyneiden päivän teema onkin tänä vuonna ”Matka ikätasa-arvoon”. Teeman tavoitteena on paitsi lisätä tietoisuutta nopeisiin toimiin ryhtymisen tärkeydestä myös herättää keskustelua keinoista, joilla ikätasa-arvoa voidaan edistää. Keinoiksi on esitetty esimerkiksi elinikäisen oppimisen merkityksen korostamista tai ennakoivan ja mukautuvan työllisyyspolitiikan vaalimista.
Keskustelua herätellään myös ikäepätasa-arvon ehkäisemisestä esimerkiksi muuttamalla ’ikääntyneet’ tai ’vanhukset’ käsitteisiin liittyviä kielteisiä stereotypioita.
Uskon edellä mainittujen tilastotietojen valossa, että on äärimmäisen tärkeää pitää kaikki ikäluokat tasa-arvoisesti ja itsestään selvästi mukana yhteiskunnan menossa.
Lukiessani keskustan ylimääräisen puoluekokouksen saamia kommentteja, kiinnitin muutamassa kohdassa huomioni juuri ikätasa-arvoon. On erittäin tärkeää saada nuoret kiinnostumaan keskustasta – työstämme edustamiemme arvojen eteen, eikä vain vihreästä logosta. Samalla on varottava välittämästä väärää kuvaa, etteivät vanhemmat olisi tärkeitä.
Keskustan ylisukupolvisuus näkyy mielestäni juuri siinä, että haluamme edistää ja tukea kaiken ikäisten aktiivista osallistumista yhteiskunnalliseen, taloudelliseen ja poliittiseen elämään – tasa-arvoisesti yhdessä.