Valeuutiset ja valemediat

Valtamedian ja vastamedian kesken käydään sanasotaa siitä, kumpi puhuu totta ja kumpi valehtelee.

Molemmat ovat oikeassa. Kumpaakin on monenlaista.

Pääsääntöisesti sekä valtamedia että vastamedia pysyvät totuudessa.

Suuri osa valtamediasta ainakin pyrkii totuuteen. Sen valheellisuus on lähinnä vaikenemista ja osatotuuksiin turvautumista.

Vastamedian puolella on toimijoita, jotka levittävät tahallaan virheellistä tietoa.

Valtaosa vastamediasta pysyy kuitenkin totuudessa ja pyrkii kertomaan siitä, mistä valtamedia vaikenee.

Suomessa valtamedian pitäisi kantaa huolta luotettavuudestaan. Muuten demokratia on vaarassa.

Kirjoitin tiistaina Uuteen Suomeen blogin Ukrainan tilanteesta.

Lähtökohtani oli Suomessa lähes täysin vaiettu uutinen, jonka mukaan Yhdysvaltain varaulkoministerinä toiminut Victoria Nuland oli saanut Valkoisesta talosta kirjeen, jossa ilmoitettiin, ettei hänen palveluksiaan enää tarvita.

Kirjoitin, että tämäkin saattaa olla merkki siitä, että Yhdysvaltain Ukraina-politiikka on ehkä muuttumassa.

Höystin blogiani kahdella pari vuotta sitten julkaisemallani kirjoituksella, jotka voit lukea tästä ja tästä .

Blogini synnytti Uudessa Suomessa raivoisan keskustelun, jossa käytettiin 150 puheenvuoroa.

Puheenvuoroissa tuli voimakkaana esille se totuus, josta Suomen valtamedia on vaiennut: länsimaillakin on raskas vastuu siitä, että Ukraina ajautui sisällissotaan ja siitä, että sen seurauksena syntyi kansainvälinen kriisi, joka koskettaa meitäkin.

Valtamedia ei ole syyllistynyt yksipuolisuuteen ja osatotuuksien levittämiseen vain Ukrainan kriisin yhteydessä, vaan myös kertoessaan Georgian ja Syyrian sodista ja käsitellessään Itämeren alueen turvallisuuskehitystä.

Oma lukunsa on se tapa, jolla valtamedia on käsitellyt euroalueen ongelmia ja eurojäsenyyden vaikutuksia Suomen talouteen ja koko yhteiskuntaamme.

Tällä on se murheellinen tausta, että valtamedia unohti kokonaan kriittisyytensä ja tasapuolisuutensa, kun esillä olivat ensin Suomen liittyminen Euroopan unioniin ja sitten euroalueeseen.

Vaikka toimittajapolvi on osittain vaihtunut, mediat näyttävät olevan uskollisia aikanaan valitsemalleen linjalle. Jos tosiasiat ovat sen vastaisia, ne saavat väistyä.

Suomessa on toki paljon hyvää journalismia. Sitä on vielä enemmän, kunhan valtamedia palaa juurilleen.

Mutta ainakin toistaiseksi tarvitaan vahvaa vastamediaa. Sitä kannattaa seurata ja tukea.