Venäläiset on saatava ymmärtämään, mitä he menettävät, kun nykyhallinto on vallassa, ja siihen viisumit ovat hyvä konsti

Pääkirjoitus

Keskustelu viisumien myöntämisestä venäläisille Schengen-alueelle on kestänyt jo kuukausia. Suunta on kohti koko ajan tiukentuvia määräyksiä.

Oikein.

Viisumien saannin vaikeuttaminen on hyvä keino osoittaa tavallisille venäläisille, mitä he menettävät nykyisen hallintonsa politiikan takia.

SODAN alkuvaiheessa moni Suomessakin pohti, että eivät tavalliset venäläiset sotaa aloittaneet, eikä heitä pitäisi siitä myöskään rankaista. Tervetuloa turistit, ainakin.

Totta osaksi. Johtopäätös on vain väärä.

Tavalliset ihmiset eivät aloittaneet sotaa, mutta heidän on autettava sen lopettamisessa. Heidän on ymmärrettävä, mitä he menettävät, kun antavat Putinin ja hänen hallintonsa tehdä politiikkaansa.

Toistaiseksi pakotteet ovat kohdistuneet varsinkin Venäjän rikkaisiin. Sotaa oligarkkien menetykset eivät ole jarruttaneet. Jos miljardi menikin, niin jäihän vielä viisi, kuuluu sananlasku. Viisumirajoituksetkaan eivät niin haittaa. Rahalla pääsee.

Mutta Venäjän suurten kaupunkien keskiluokkaan viisumirajoitukset purevat. Oikeus matkustaa ulkomaille oli monelle Neuvostoliiton luhistumisen suurin saavutus. Tuohon oikeuteen puuttuminen iskee kipeästi. Siksi sitä on käytettävä.

Tavalliset ihmiset eivät aloittaneet sotaa, mutta heidän on autettava sen lopettamisessa.

VENÄJÄLLÄ on viisumipakotteista käytetty sanaa ”russofobia”. Venäläisiin suhtaudutaan vihamielisesti, ja heitä syrjitään siksi, että he ovat venäläisiä, propagandassa sanotaan.

Siitä ei ole kysymys. Rajoitukset eivät ole myöskään kosto eivätkä edes rangaistus.

Venäläiset ovat samanarvoisia ihmisiä kuin kaikki muutkin pallontallaajat, iloissaan ja suruissaan. Mutta viisumipakotteet opettavat venäläisiä ymmärtämään, että he eivät voi seurata nykyisen valtiojohtonsa veristä toimintaa katsomosta. Heillä kaikilla on vastuuta maansa toimista.

Sitä herätystä ei suurten kaupunkien venäläinen ole vielä saanut. Hän on voinut jatkaa elämäänsä aika lailla entiseen tapaan, ikään kuin itsensä sodasta ulkoistaen.

Sodan venäläiset uhritkin ovat enimmäkseen vähemmistökansallisuuksien nuorisoa maaseudulta ja reuna-alueilta. Kaupunkien venäläiset elävät kuin ennen.

”Venäjän kansa vain on vuosikymmenestä toiseen viaton. Se ei ole kuullut mitään eikä se ole nähnyt mitään. Se on sokea silminnäkijä. Se ei ole tietävinään rikoksista, koska niin on mukavampaa”, kirjoitti kirjailija Jari Tervo kolumnissaan Helsingin Sanomissa (4.9.) osuvasti.

Venäläisten turismia on puolusteltu silläkin, että matkoilla saa oikeaa informaatiota ja näkee vapaata läntistä elämää.

Hyväuskoinen perustelu. Vapaata turismia on ollut jo vuosikymmeniä. Silti Venäjälle on voitu rakentaa nationalistinen harvainvalta, jonka propagandan uhreiksi kansalaiset ovat alistuneet. ”Koska niin on mukavampaa”, kuten Jari Tervo kirjoitti.

VIRO on muutamien muiden EU-maiden kanssa näyttänyt esimerkkiä. Viisumijärjestelyistä on tehtävä vielä nykyistäkin tiukempia.

Yhteinen ankara Schengen-käytäntö olisi paras, mutta koska sellaista ei näytä syntyvän, maat voivat toimia yksinkin. Nyt Suomi on ainoa Schengen-maa, minne Venäjältä voi saapua turistiviisumilla maitse. Se ei mairittele.

Viisumipolitiikka on tärkeä keino, minkä avulla Suomi voi tukea Ukrainan taistelua hyökkääjää vastaan.

Tässä tilanteessa ei kannata piiloutua sopimussaivartelujen taakse eikä puhua ihmisoikeuksista tai olemattomista turvallisuusuhista.

Lakien mukaan on mentävä, mutta Venäjä on polkenut itse sopimuksensa lokaan.