Vasemmistopuolueiden eriarvoistumispuheet perustuvat faktojen sijasta mutu-tuntumaan – THL:n tutkimuksen mukaan tuloerojen kasvu on pysähtynyt
Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) julkaiseman tutkimuksen (Suomalaisten hyvinvointi 2018) mukaan tuloerojen kasvu on Suomessa pysähtynyt parantuneen työllisyyden ansiosta. Myös vaikeasti työllistettävien osuus on viimeisen kahden vuoden aikana vähentynyt.
Tuloryhmien väliset kuolleisuuserot ovat pysyneet tutkimuksen mukaan ennallaan. Tämä selittyy sillä, että lääkäripalvelut ovat yhä enemmän kaikkien suomalaisten saatavilla lompakon paksuudesta riippumatta.
Kesto-ongelma tosin on, että kuolleisuus- ja terveyserot ovat eri tuloryhmien välillä edelleen suuret.
THL:n mukaan hyvinvointivaltion arvopohja on Suomessa kestävä.
THL:n tutkimustulosta tukee myös suhteellisia tuloeroja kuvaava gini-kerroin. Kerroin on noussut Sipilän hallituskauden aikana vain hieman, vaikka lukema on yleensä pompahtanut aina ylöspäin vahvan talouskasvun aikana.
Suomen gini-kerroin oli 27,7 vuonna 2017. Se on selvästi pienempi kuin EU-maiden keskimääräinen gini-lukema (30,3).
Kun faktat eivät tue omia tai puolueen näkemyksiä, perustellaan väitteet mutu-tiedolla.
Vaikka tilasto- ja tutkimustiedot eivät tue näkemystä tuloerojen tai eriarvoistumiskehityksen merkittävästä kasvusta, vasemmistopuolueet ovat nostaneet eriarvoistumiskysymyksen eduskuntavaalien keskeiseksi teemaksi.
SDP, vasemmistoliitto ja osaltaan myös vihreät ovatkin tasaisin väliajoin kritisoineet Sipilän hallitusta eriarvoistavasta politiikasta. Tutkimuksille ja tilastoille, jotka kertovat väitteiden olevan vääriä, puolueet ovat viitanneet kintaalla.
Tästä oiva esimerkki on SDP:n sijaisjohtaja Sanna Marinin Helsingin Sanomille antama lausunto, jonka mukaan eriarvoistumista on tapahtunut ”tilastojen takana”. Kun faktat eivät tue omia tai puolueen näkemyksiä, perustellaan väitteet mutu-tiedolla.
On ymmärrettävää, että vasemmistopuolueet haluavat pitää kiinni omasta vaalikampanjastaan, vaikka se on totuudenvastainen. Eriarvoisuuden pitäminen esillä on puolueille vaalitaktisesti järkevää.
Puolueet uskovat tämän parantavan niiden menestymismahdollisuuksia kevään eduskuntavaaleissa. Äänestäjien annetaan ymmärtää, että hallitus on tehnyt raskaasti eriarvoistavaa politiikkaa.
Jotta viesti menisi paremmin perille, sitä toistetaan julkisuudessa aina, kun se vain on mahdollista.
Vasemmisto ja vihreät ovat harjoittaneet samaa trumpilaista, vaihtoehtoisiin faktoihin perustuvaa politiikkaa myös työllisyystilastojen arvioinnissa.
Puolueet ovat kyseenalaistaneet Tilastokeskuksen tuottamia työllisyystilastoja, koska ne ovat näyttäneet hallituksen kannalta liian hyviltä.
Tosiasia kuitenkin on, että Sipilän hallituskaudella on lähes 140 000 ihmistä päässyt töihin. Näillä työpaikoilla on ollut ratkaiseva merkitys eriarvoistumisen torjumisessa ja myös siinä, että Suomella on vara ylläpitää nykyistä hyvinvointia.
Totta on myös se, vaikka suurella osalla suomalaisista menee hyvin, osa väestöstä kärsii köyhyydestä. Heikoimmassa asemassa ovat työttömät ja epäsäännöllisen tuen varassa elävät.
Tutkimus- ja tilastotietojen kyseenalaistaminen voi olla houkuttelevaa lyhyellä tähtäimellä. Suomalaisen politiikan teon kannalta se voi olla kuitenkin turmiollista. Vaihtoehtoisten totuuksien esittämisestä löytyy maailmalta runsaasti irvokkaita esimerkkejä.