Valkoposkihanhien aiheuttamat tuhot vaativat nopeita toimia
Valkoposkihanhet ovat aiheuttaneet tänä keväänä poikkeuksellisen suuria vahinkoja viljelijöille. Pahinta jälkeä valtavat lintuparvet ovat tehneet Itä-Suomessa.
Suomen kautta Siperiaan on arvioiden mukaan matkannut yli 600 000 valkoposkihanhea. Määrä on valtava ja tilanteen vakavuuden ymmärtäminen on vaikeaa, ellei ole ollut itse sitä paikan päällä todistamassa.
Linnut ovat syöneet pelloilta kaiken vihreän ja jättäneet muistoksi isot läjät ulosteita. Viljelijöiden yritykset häiritä lintuja pelättimillä, kaasutykeillä tai muilla keinolla eivät ole tuottaneet toivottua tulosta. Valkoposkihanhet ovat korkeintaan käyneet piipahtamassa muualla ja palanneet takaisin.
Valkoposkihanhi on rauhoitettu Suomessa luonnonsuojelulailla. Lisäksi se määritelty EU:n lintudirektiivillä suojeltavaksi lajiksi. Valkoposkihanhea koskevat rajoitukset ovat voimassa edelleen, vaikka sen kanta on kasvanut viime vuosina erittäin voimakkaasti.
Lintuja on tällä hetkellä noin 1,4 miljoonaa. Tutkijoiden arvioiden mukaan kanta voi kaksinkertaistua viidessä vuodessa, jos tilanteeseen ei puututa millään tavalla.
Valkoposkihanhet eivät aiheuta harmia vain viljelijöille. Saman ongelman kanssa painivat myös monet kaupunkipuistot ja golfkentät.
Viljelijöiden hätä on aito ja oikeutettu. Valtiolta saatavat korvaukset eivät kata kuin murto-osan valkoposkihanhien aiheuttamista tuhoista. Tuskaa ei helpota se, että korvaukset tulevat tilille pahasti myöhässä.
Vuonna 2018 valtio maksoi yli miljoona euroa korvauksia valkoposkihanhien aiheuttamista vahingoista. Tuhojen lisääntyessä myös korvausmäärät ovat paisuvat.
Hanhien aiheuttamat ongelmat on tunnistettu ja tiedostettu. Nyt onkin korkea aika siirtyä jahkailusta tilanteen korjaamiseen.
On oikeutettua kysyä, miksi valkoposkihanhien metsästys on mahdollista kansallisilla päätöksillä naapurimaissa mutta ei Suomessa?
Maatalousministeri Jari Leppä (kesk.) on perustanut työryhmän, ”hanhinyrkin”, pohtimaan keinoja valkoposkihanhien aiheuttamien ongelmien ratkaisemiseksi. Tulosta pitäisi tulla nopeasti, jotta ensi keväänä ei painita uudestaan saman ongelman kanssa.
Ministeri Lepän mielestä hanhien suojametsästys pitäisi ottaa keinovalikoimaan mahdollisimman nopeasti. Näin on toimittu muun muassa Ruotsissa ja Virossa.
Tähän on ollut kaikki mahdollisuudet myös Suomessa, mutta lupia ei ole syystä tai toisesta myönnetty. Nyt suurimmassa hädässä olevat viljelijät ovat saaneet metsästyslupia vain muutamille kymmenille yksilöille. Määrä on ongelmaan suhteutettuna naurettava.
Hallituspuolueista suurin osa on valmis ryhtymään reippaisiin toimiin valkoposkikannan harventamiseksi. Ainoastaan vihreät ovat haraavat tätä vastaan.
Vihreiden eduskuntaryhmän puheenjohtaja Emma Kari (vihr.) esitti, että hanhille avataan omia peltoja levähdyspaikoiksi, kun ne ovat matkalla Siperiaan. Karin ehdotus ongelman korjaamiseen ei ole saanut suurta vastakaikua muulta kuin omista riveistä ja luonnonsuojelujärjestöiltä.
Myös ympäristöministeri Krista Mikkonen (vihr.) suhtautuu nuivasti valkoposkihanhikannan karsimiseen suojametsästyksen avulla. Mikkosen mukaan metsästys ei ratkaise itse ongelmaa ja siksi asiasta olisi päätettävä EU-tasolle.
Totta on, että Suomi ei ole ongelman kanssa yksin. Kyseessä on EU-laajuinen ongelma. Vaikka yhteisiä toimia tarvitaan, Suomessa ei voi eikä saa mennä EU:n selän taakse.
EU:n selän takana kuikuilu on vastuunpakoilua. On oikeutettua kysyä, miksi valkoposkihanhien metsästys on mahdollista kansallisilla päätöksillä naapurimaissa mutta ei Suomessa? Jos Suomella on mahdollisuus käyttää omaa järkeä, sitä ei kannata vapaaehtoisesti siirtää EU:n harteille.
Vihreiden on nyt päätettävä, kumman etu puntarissa painaa enemmän, suomalaisen viljelijöiden vai valkoposkihanhien.
