Uusi väestöennuste pakottaa maahanmuuttokeskusteluun, mutta meidän pitäisi tarkistaa monia muitakin asenteitamme

Tilastokeskuksen uusi ennuste nosti väestöpolitiikan kerralla Suomen tärkeimpien asioiden joukkoon. Halusimme tai emme, maahanmuutolla on tässä tärkeä osa.

Syntyneiden määrää kuvaava käyrä on sojottanut alaviistoon pitkään. Kuluva vuosi on ennätys. Edellisen kerran näin alhaisia lukuja koettiin 1860-luvun nälkävuosina.

Syntyvyyskeskustelua onkin käyty. Sen aineksia ovat olleet perhe-etuudet, työn ja perhe-elämän yhdistäminen sekä yleisen ilmapiirin ja asenteiden muutokset.

Kysytään, onko lapseen varaa ja onko perhe ilo vai taakka. Sitäkin aprikoidaan, onko ilmastonmuutoksen vaivaamaan maailmaan yleensäkään oikein tehdä lisää kuluttajia.

Syntyvien määrä ei ole itsetarkoitus. Mutta kansakunta tarvitsee eläkkeelle siirtyvien tilalle uusia työntekijöitä ja uusia veronmaksajia.

Muuten välttämättömille töille ei ole tekijöitä eikä eläkkeille ja muille etuuksille maksajia.

Yleinen harhaluulo on syytä korjata tässäkin. Maksamme työuramme aikana eläkemaksuina vain pienen osan tulevista eläkkeistämme, parikymmentä prosenttia.

Uudet työssäkäyvät sukupolvet maksavat pääosan.

Jos uusia työtätekeviä suomalaisia ei ole tarpeeksi, ei synny tarpeeksi verotuloja. Vaihtoehdot ovat karuja. Etuuksia – vaikkapa lapsilisiä tai asumistukia – on pienennettävä, eläkeikää on entisestään korotettava tai vähennettävä muuten yhteiskunnan menoja.

Jokainen ymmärtää, kuinka tuskallisia säästäminen ja leikkaaminen ovat.

Tilastokeskuksen uuden ennusteen paras puoli onkin siinä, että se käynnistää laajemman pohdinnan tulevaisuudesta.

Kysymys kuuluu: Miten nykyisen kaltainen hyvinvointimme rahoitetaan, jos työssä olijoita ei ole tarpeeksi?

Ongelma ei ratkea, vaikka syntyvyys kääntyisi heti nousuun. Uudet kansalaiset ovat tuottavassa iässä aikaisintaan parin vuosikymmenen kuluttua.

Tarvitaan nopeampia keinoja. Paras on työllisyysasteen nosto. Entistä useampi työikäinen on saatava töihin kartuttamaan yhteistä kakkua.

Sipilän hallituksen aikana työllisyysaste on saatu 72 prosenttiin. Silti sadasta suomalaisesta 44 on nyt töissä. Muut ovat lapsia, opiskelijoita, työttömiä tai eläkeläisiä.

Ja tilanne heikkenee.

Keskustelun termi on ollut ”työperäinen maahanmuutto”. Sitä on lisättävä, mutta hallitusti ja inhimillisesti.

Ensi vaalikauden tavoitteeksi näyttävät kaikki puolueet esittävän 75 prosenttia. Mutta tutkijat puhuvat jo, että ei riitä, vaikka 80 prosenttia työikäisistä olisi työssä.

Työikäisiä on tulevaisuudessa liian vähän. Eivätkä robotisaatio tai tekoäly pelasta tästä ongelmasta.

Tulevaisuuden strategiaan täytyy kuulua syntyvyyden kohentaminen. Tuskin ihmelääkettä kuitenkaan on. Pikemminkin pelkona on yleinen länsimaiden kehitys.

Syntyvyysluvut ovat laskeneet kaikkialla jyrkästi, joskin Suomessa aivan erityisen rajusti.

Syntyvyyden kasvun ohella tarvitaan siis lisää työssä olevia. On jatkettava työelämän uudistamista – eikä tätä vasemmistokaan pääse karkuun.

Ikärasismi on unohdettava, ja kansalaisia on kannustettava jaksamaan työelämässä mahdollisimman pitkään.

Tärkein ratkaisu on kuitenkin maahanmuuton lisääminen. Se on tehtävä niin, että tulijat saadaan työhön mahdollisimman nopeasti.

Keskustelun termi on ollut ”työperäinen maahanmuutto”. Sitä on lisättävä, mutta hallitusti ja inhimillisesti.

Suomesta ei saa tulla halpaa vierastyövoimaa hyödyntävä maa.

On hyväksyttävä, että tulijoilla on perhe, ja että he ansaitsevat yhtä inhimilliset olot kuin kaikki muutkin.