Tunnelin päästä näkyy nyt vähän valoa
Valoa näkyy jo tunnelin päästä!
Näin saattoi moni kansalainen huoahtaa, kun valtakunnansovittelija Minna Helle tuli maanantaina iltapäivällä huoneestaan kameroiden eteen ilmoittamaan postin lakon päättymisestä.
Postin lakon ratkeaminen oli tärkeän maanantain tärkeä merkkipaalu.
Jos valtakunnansovittelijan sunnuntaina jättämä sovintoehdotus olisi kaatunut, lakko olisi jatkunut. Samalla olisi voinut kaatua vielä paljon tärkeämpi hanke, yhteiskuntasopimus.
Tälle laajalle keskitetylle palkka- ja työmarkkinasopimukselle ei ole varsinaista määräaikaa.
Yleisesti kuitenkin arvioidaan, että jos sopimus ei synny viikon kuluessa, se ei synny ollenkaan.
Postin lakko oli yksi erityisesti työntekijäpuolta hiertänyt ongelma. Se oli saatava alta pois.
Työmarkkinajärjestöjen edessä on vakava paikka. Jos ne eivät pysty sellaiseen sopimiseen, millä Suomea on rakennettu kymmeniä vuosia, ne luovuttavat sopimisen avaimet hallitukselle.
Jonkun kun on toimittava. Sitä mahdollisuutta ei ole, että Suomi jatkaisi toljottamista tumput suorina.
Hallitus on tähän varautunutkin.
Se vaikuttaa työmarkkinoihin niillä keinoilla, mitä sillä on. Siksi hallituksen valmistelemat pakkolait ovat jo eduskunnan käsittelyssä.
Jos riittävän tasoinen yhteiskuntasopimus syntyy, hallitus vetää pakkolait pois. Jos sopimusta ei synny, lait tulevat voimaan.
Ne leikkaavat muun muassa sairaus- ja loma-ajan palkkaa sekä lomaoikeuksia.
Moni tavallinen kansalainen on seurannut ymmällään viime viikon uhittelua.
Pitikö Elinkeinoelämän Keskusliiton EK:n mennä juuri nyt päättämään, että tämän jälkeen ei sitten enää tulopoliittisia kokonaisratkaisuja? Eikö tämä ollut tahallinen provokaatio ja myös hallituksen pyrkimysten kampitusyritys?
Ja toisaalta: Pitikö Auto- ja kuljetusalan työntekijäliiton AKT:n heti provosoitua? Katsooko se, että sillä on oikeus itsekkäällä tavalla kaataa vaikka kaikkien muiden yksimielisyys?
Luulisi kaikkien vastuullisen työmarkkinajohtajan osaavan lukea Suomen talouden merkkejä.
Työttömyys kasvaa, vienti on yhä takavuosien alhaisissa lukemissa, talouskasvu on EU:n toiseksi huonointa, julkinen talous velkaantuu kaiken aikaa lisää.
Sellaisissa oloissa ei mikään taho pysty poimimaan mansikoita kakun päältä. Kakku on leivottava, ja mansikat kasvatettava ensin.
Siksi on suorastaan isänmaallista pyrkiä yhteiseen ratkaisuun.