Trumpin jatkokausi näyttää todennäköiseltä
Yhdysvaltain presidentinvaalit nousevat neljän vuoden välein uutisaiheiden kärkeen kaikkialla maailmassa, myös Suomessa.
Kun vaaliprosessi kestää lähes vuoden, moni kansalainen ehtii jo kyllästyäkin sen seuraamiseen.
Puolueissa sitä seurataan kuitenkin tarkasti, koska monet amerikkalaisen politiikan ilmiöt rantautuvat ennen pitkää meillekin.
Yhdysvaltain vaaliprosessi alkaa puolueiden esivaaleilla, joissa ne seulovat ehdokkaansa. Ensimmäiset esivaalit on nyt pidetty Iowassa ja New Hampshiressä.
Tällä kertaa auki on vain se, kuka nousee demokraattien ehdokkaaksi. Republikaanien ehdokas on nykyinen presidentti Donald Trump.
Kun Iowan vaalikokous päätyi sekasotkuun ääntenlaskentajärjestelmän pettämisen vuoksi, New Hampshiren vaalista tuli demokraattiehdokkaiden ensimmäinen todellinen kannatusmittaus.
Demokraattien kisassa kärkipariksi on noussut yllättävä kaksikko.
Senaattori Bernie Sanders menestyi hyvin jo neljä vuotta sitten, mutta toiseksi kärkinimeksi on noussut South Bendin pikkukaupungin entinen pormestari Pete Buttigieg.
Kärkiparin erot ovat suuret lähtien siitä, että vastakkain ovat nuorin ja vanhin ehdokas.
Sanders (78) on niin vasemmalla kuin Yhdysvaltain poliittisella kartalla voi uskottavasti olla.
Suomalaisesta näkökulmasta hänen ohjelmansa ei kuulosta kovin radikaalilta, ovathan esimerkiksi ilmainen korkeakoulutus ja terveydenhoito olleet meillä todellisuutta jo vuosikymmenten ajan.
Buttigieg (38) on nuorekas sotaveteraani, joka on opiskellut huippuyliopistoissa. Hänen poliittista linjaansa voi luonnehtia maltilliseksi.
Ehdokkaiden ikä on kääntäen verrannollinen heidän kannattajakuntaansa. Sanders on erityisesti nuorten suosiossa, kun taas Buttigieg on eläkeläisten suosikki.
Maltillisille sovunrakentajille ei näytä nyt olevan tilaa Yhdysvaltain politiikassa.
New Hampshiren kolmannen sijan nappasi senaattori Amy Klobuchar, joka ei itse asiassa jäänyt kovin kauas kärkikaksikosta. Kaikki muut ehdokkaat joutuivat pettymään.
Suurin häviäjä oli entinen varapresidentti Joe Biden, joka on pitkään ollut gallupien kärkinimi. Hän jäi nyt viidenneksi.
Bidenin kompastelu saattaa avata tien miljardööri Michael Bloombergille, joka tulee mukaan vasta maaliskuun supertiistaina.
Silloin järjestetään esivaalit ja vaalikokouksia kuudessatoista osavaltiossa.
Bloomberg on vielä rikkaampi kuin Donald Trump ja kampanjoi omilla rahoillaan. Hän on käyttänyt kampanjaansa jo tähän mennessä 300 miljoonaa euroa.
Juuri nyt vahvimmilla demokraattien kisassa on Sanders. Jos hän nousee ehdokkaaksi, marraskuun vaaleista tulee erikoislaatuinen näytelmä.
Donald Trump nousi neljä vuotta sitten presidentiksi kovalla, kansaan menevällä kampanjalla, jossa ei sanoja säästelty.
Poliittisesti hänet voidaan sijoittaa moraaliseen oikeistoon. Talouspolitiikassa hän edustaa kuitenkin protektionismia, joka on ristiriidassa talousoikeiston oppien kanssa.
Tuli demokraattien ehdokkaaksi kuka tahansa, Trump on vaalien ennakkosuosikki.
Hänen valttinaan on vahva talous ja innokas kannattajakunta, joka on pysynyt uskollisesti hänen rinnallaan. Trump on alistanut myös republikaanipuolueen valtaansa.
Jos Trumpin haastajaksi nousee Sanders, kamppailusta tulee politiikan ääripäiden taistelu.
Kumpikaan ei pyri vetoamaan politiikan keskikenttään – jos sitä on ylipäätään jäljellä Trumpin ajan repivän vastakkainasettelun jälkeen.
Maltillisille sovunrakentajille ei näytä nyt olevan tilaa Yhdysvaltain politiikassa.
Asetelma antaa ajattelemisen aihetta myös eurooppalaisille puolueille.
Toisen maailmansodan jälkeen läntisen Euroopan politiikkaa ovat hallinneet maltilliset oikeiston, keskustan ja vasemmiston puolueet, jotka ovat sitoutuneet demokratian ja oikeusvaltion periaatteisiin.
Kansallismielinen oikeistopopulismi on haastanut perinteisten puolueiden vallan jo monissa vaaleissa ympäri Eurooppaa.
Trumpin jatkokausi antaisi vielä lisää tuulta haastajien purjeisiin.
