Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku myös maahanmuuttajanuorten ongelmien ratkaisussa
”Kaiken viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen.” Presidentti J. K. Paasikivi opetti näillä sanoilla suomalaisille ulkopolitiikan perusasioita itsenäisyyspäivänä 1944, muutama kuukausi jatkosodan päättymisen jälkeen.
Paasikiven ohje sopii kaikille muillekin politiikan lohkoille. Yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisu voi perustua vain tosiasioiden tunnistamiselle ja tunnustamiselle.
Vähimmäisvaatimus on, että tosiasioista vallitsee riittävä yksimielisyys. Niiden pohjalta voidaan kyllä tehdä erilaisia poliittisia johtopäätöksiä ja ehdotuksia.
PAASIKIVEN oppia kannattaa soveltaa myös viime päivinä virinneeseen nuorten, erityisesti maahanmuuttajataustaisten nuorten syyllistymisestä väkivaltarikoksiin.
Keskustelun aloitti Helsingin Sanomat viikko sitten julkaisema juttu pääkaupunkiseudulla asuvista nuorista, jotka saattavat käyttäytyä vaarallisesti ja väkivaltaisesti. Kyse ei ole yhtenäisestä joukosta vaan pienemmistä jengeistä, joissa pyörii yhteensä 100-150 henkeä.
Valtaosa tästä joukosta on ulkomaalaistaustaisia, ja kaikki ovat olleet jo tekemisissä nuorisorikostutkinnan tai lastensuojelun kanssa.
Juttu nousi pääaiheeksi eduskunnan kyselytunnilla viime torstaina. Keskustelu noudatti tuttua kaavaa.
Ensimmäinen ehto Suomessa selviämiselle on, että niin maahanmuuttajaperheiden vanhemmat kuin lapsetkin oppivat suomen tai ruotsin kielen.
PERUSSUOMALAISET syyttivät ongelmasta ”haittamaahanmuuttoa”. Ministerit vetosivat poliisin ja muiden viranomaisten arvioon, että ongelmat johtuvat nuorten syrjäytymisestä ja esittivät keinoja sen estämiseksi.
Ongelman ratkaisulle näyttäisi olevan siinä mielessä edellytyksiä, että tosiasioista vallitsee kohtuullinen yksimielisyys. Nyt myönnetään tosiasiaksi, että maahanmuuttajataustaisten nuorten osuus rikoksia tekevistä nuorista on suurempi kuin heidän osuutensa koko väestöstä.
Siitäkin ollaan yksimielisiä, että ongelman taustalta löytyy syrjäytymistä ja osattomuutta.
Tähän yksimielisyys sitten loppuukin. Ongelman ratkaisukeinoista ollaan eri mieltä, kuten eduskunnan kyselytunti osoitti.
Perussuomalaisten ratkaisu kuulostaa yksinkertaiselta, mutta sitä on mahdoton toteuttaa käytännössä.
Vuoden 2015 pakolaiskriisin jälkeen Suomeen on tullut varsin vähän pakolaisia. ”Haittamaahanmuuton” ehkäisy tarkoittaisi käytännössä täällä jo olevien maahanmuuttajien ja heidän lastensa laajamittaista karkottamista maasta, mikä ei ole mahdollista.
Siksi on keskityttävä siihen, miten täällä jo asuvien maahanmuuttajien ongelmat ratkaistaan. Siihen tarvitaan laaja keinovalikoima, jonka elementit nousivat hyvin esiin jo kyselytunnillakin.
ERITYISESTI nuorten osalta tarvitaan sekä rakkautta että rajoja. On hyvä käydä jälleen kerran niin viranomaisten, koulujen kuin koulukotienkin tapaisten laitosten valtuudet asettaa rajoja ongelmiin joutuneille nuorille.
Rakkauden keinovalikoima on yhtä tärkeä. Keskustan puheenjohtaja Annika Saarikko on huomauttanut, että kyse on myös perheistä, onhan kaikilla nuorilla isä ja äiti, usein veljiä ja siskojakin. Siksi on tuettava perheiden selviämistä.
Kielitaidon merkitystä ei voi liiaksi korostaa. Ensimmäinen ehto Suomessa selviämiselle on, että niin maahanmuuttajaperheiden vanhemmat kuin lapsetkin oppivat suomen tai ruotsin kielen.
Tunnetun sanonnan mukaan työ on parasta sosiaaliturvaa. Se pätee myös maahanmuuttajaperheisiin.
Erityisesti nuorten osalta olisi ennakkoluulottomasti pohdittava kaikkia keinoja, jotka helpottaisivat heidän työllistymistään. Yhtenä keinona voisi harkita työnantajan kustannusten alentamista, jos hän palkkaa syrjäytymisvaarassa olevan maahanmuuttajanuoren.
Tosiasioiden tunnustaminen on tärkeää, mutta yhtä tärkeää on etsiä tehokkaimmat keinot ongelmien ratkaisuun.
