Talouskeskustelun vähäisyys on hämmentävää – ja se sopii hyvin punavihreälle oppositiolle
Talous- ja työllisyyskehityksestä on keskusteltu eduskuntavaalien alla harvinaisen vähän. Neljä vuotta sitten tilanne oli tyystin erilainen.
Sinipunahallitusten jäljiltä Suomen talous oli kuralla, työttömyys korkealla ja maa velkaantui vauhdilla. Lähes kaikki ymmärsivät, että suunnan kääntämiseksi on tehtävä jotakin ja nopeasti.
Media tivasi puolueilta leikkauslistoja ja toimenpiteitä talouskasvun synnyttämiseksi. Katteettomista lupauksista joutui heti tilille.
Nyt ilmapiiri on toisenlainen. Eikä vähiten siksi, että Suomen työllisyys- ja taloustilanne on nyt merkittävästi parempi kuin neljä vuotta sitten.
Maan syöksykierre on katkaistu. Velanotto on saatu kuriin. 140 000 ihmistä on saanut töitä.
Se, että vihervasemmisto haluaa puhua vaalien alla kaikesta muusta kuin talous- ja työllisyyspolitiikasta, ei yllätä. Tässä keskustelussa hallituspuolueet ovat näyttöjensä ansiosta selkeästi niskan päällä.
Sipilän hallitus ei ole saanut talous- ja työllisyyskehityksestä sellaista kunniaa, mikä sille kuuluisi.
SDP:n ja muun punavihreän opposition mukaan hallituksella ei ole osaa eikä arpaa myönteiseen talous- ja työllisyyskehitykseen. Tästä kaikesta kiitos kuuluu maailmantalouden kasvulle.
Tällaiset väitteet ovat tietysti täyttä humpuukia.
Opposition logiikka ontuu pahasti. Edellisellä vaalikaudella, jolloin maailmantalous myös kasvoi vauhdilla, Suomen talous sukelsi ennennäkemättömällä tahdilla. Mikä silloin esti Suomea pääsemästä osalliseksi talouskasvusta, Kataisen ja Stubbin hallituksetko?
Tosiasiat tulevat kaikille puolueille syliin viimeistään vaalien jälkeen. Ne eivät välttämättä ole niin ruusuisia kuin puolueet ovat omille kannattajilleen antaneet ymmärtää.
Nyt samat puolueet, jotka ovat jatkuvasti arvostelleet Sipilän hallituksen talouspolitiikkaa, viittaavat kintaalla asiantuntijoiden varoituksille liiallisista vaalilupauksista. Politiikkaa ei kuulemma voi tehdä talouden ehdoilla.
Etelä-Euroopan maissa tätä samaa politiikkaa on yritetty tehdä useampaan otteeseen – aina yhtä huonolla menestyksellä. Tulevien sukupolvien kannalta tällainen talouspoliittinen ajattelu on turmiollista, sillä lasku siirtyy ennemmin tai myöhemmin heidän kontolleen.
Taloudellista pelivaraa Suomella on toki tällä hetkellä enemmän kuin aikoihin. Rakenteelliset ongelmat eivät kuitenkaan ole kadonneet mihinkään.
Väestön ikääntyminen jatkuu. Syntyvyys alenee. Työllisyystilanteen parantamiseksi tarvitaan työmarkkinoiden uudistamista. Sote-uudistus on edelleen tekemättä.
Tosiasiat tulevat kaikille puolueille syliin viimeistään vaalien jälkeen. Ne eivät välttämättä ole niin ruusuisia kuin puolueet ovat omille kannattajilleen antaneet ymmärtää.
