Taistelua hyvinvointivaltion pelastamiseksi

Mistä irtisanomista koskevassa jupakassa oikein on ollut kysymys? Valtataistelusta? Ay-liikkeen lyömisestä? Suomen yrittäjien puolustamisesta?

Ei.

Kysymys on hyvinvointivaltion tulevaisuudesta. Se on uhattuna, jos vieläkin suurempi osa suomalaisista ei ole työssä.

Miten niin?

Tämän takia: Elämme suhdanteen huipulla, nousukauden kiivainta menoa. Silti Suomessa on 200 000 työtöntä. Silti valtion tulot ovat yhä pienemmät kuin menot.

Työllisyysaste on saatu hinatuksi lähes 72 prosenttiin, mutta se ei riitä.

Se ei riitä pelastamaan hyvinvointivaltiota. Veronmaksajia on saatava lisää, ja työttömyysmenoja on saatava alemmaksi.

Kun laskukausi ennen pitkää tulee, työttömyys kasvaa taas. Silloin valtion tulot vähenevät ja menot lisääntyvät. Miten julkiset varamme riittäisivät terveydenhuoltoon, sosiaaliturvaan, koulutukseen ja kaikkeen hyvään, jota olemme Suomeen rakentaneet, jos ne eivät tahdo riittää nytkään, nousukauden huipulla?

Siksi työssä käyviä on oltava enemmän.

”Helpot keinot on jo käytetty…”

Työllisyysaste eli työssä käyvien osuus 15–64-vuotiaista olisi saatava ainakin 75 prosenttiin. Tämän tavoitteen jakavat suunnilleen kaikki asiantuntijat ja kaikki puolueet.

OECD-raportin mukaan Ruotsin työllisyysaste oli 77,2 prosenttia, Saksan 75,6. Tanskan 75, Britannian 74,7 ja Viron 74 prosenttia. Ja Suomessa siis 72 prosenttia.

Valtion varoin urakkaa ei voi hoitaa. Valtion varat eivät riitä edes nykyisiin menoihin. Siksi hallitus yrittää kääntää nyt kivet ja kannot, jotta yritykset voisivat tarjota lisää työtä.

Tätä kutsutaan ”työllistymisen esteiden purkamiseksi”. Kaikki kannattavat sitäkin, ainakin juhlapuheissa. Mutta helppoa se ei ole. Pienikin työelämän sääntöjen muutosesitys nostattaa hirmuisen elämän, kuten olemme nyt nähneet.

Helsingin Sanomat näki tämän asian ytimen hyvin pääkirjoituksessaan (3.19.):

”Vaikka Suomen työllisyysaste on parantunut, se ei ole riittävä hyvinvointivaltion turvaamiseksi tulevaisuudessa. Työllisyyden parantaminen vaatii työelämän rakenteiden uudistamista. Siitä voi olla jatkossakin vaikea löytää yksimielisyyttä, koska helpot keinot on jo käytetty.”

Siis: ”Helpot keinot on jo käytetty…”

HS:n analyysin vahvisti – ehkä tarkoittamattaan – Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto Ylen aamu-tv:ssä (22.10.):

”Tämähän saattaa olla uusi normi, että näitä kiistoja ratkaistaan tällä tavalla”, Aalto sanoi.

Jos ”uusi normi” on tämä, tulevaisuudessa tarvitaan yhtä lujia pääministereitä ja hallituksia kuin nyt on.

Valtiovalta Suomessa kun kuuluu perustuslain mukaan ”kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta”.