Suomalaisen olympiavoitto herätti raivoa – Tinttasiko lehtimies häntä leukaan?

Suomi oli 1900-luvun alkuvuosikymmeninä juoksun suurmaa, joka putsasi olympialaisten pitkien matkojen mitalipöydät vuosi toisensa perään.

Kaikki tietävät Paavo Nurmen, Ville Ritolan ja Hannes Kolehmaisen.

Volmari Iso-Hollo on monelle tuttu nimi hänkin. Suomenmaa kertoi perjantaina, kuinka Iso-Hollo nappasi olympiakultaa 3 000 metrin esteissä Los Angelesissä 1932, vaikka järjestäjät juoksuttivat finaalissa kilpailijoita vahingossa ylimääräisen kierroksen.

Samaisissa Los Angelesin olympialaisissa toi Suomelle kultaa myös Lauri Lehtinen miesten 5 000 metrillä. Lehtinen on jäänyt suurelle yleisölle hieman tuntemattomammaksi nimeksi.

Lehtisen olympiavoitto amerikkalaisyleisön edessä oli kuitenkin pieni skandaali.

Lehtinen lähti kisaan ennakkosuosikkina, sillä hän oli rikkonut lajin maailmanennätyksen vain reilua kuukautta ennen olympialaisia.

Ja kisan yhdeksi johtotähdeksi Lehtinen myös ilmoittautui heti Kalifornian taivaan alla juostun olympiamatkan alkumetreillä. Lehtinen lähti nimittäin 5 000 metrin kisassa pian muilta karkuun Suomen Lauri Virtasen ja Yhdysvaltain Ralph Hillin kanssa.

Kisan edetessä Virtanen jäi jälkeen. Kultamitalista tuli Lehtisen ja Hillin välinen kaksinkamppailu. Lehtinen juoksi edellä, Hill seurasi perässä.

Kun loppusuora lopulta aukeni, isäntämaan Hill avasi pellit. Hän lähti ohittamaan Lehtistä. Suomalainen katsahti taakse ja alkoi juosta siksakia estäen amerikkalaista menemästä ohi.

Maaliin Lehtinen ehti ensin noin puolen metrin etumatkan turvin. Hill sai hopeaa ja Virtanen pronssia.

Amerikkalaisyleisö ei tykännyt tilanteesta. Lehtisen voitolle buuattiin avoimesti. Kansainvälisen olympiakomitean sivuilla kerrotaan, että kenttäkuuluttaja kehotti jo yleisöä rauhoittumaan muistuttamalla, että suomalaisetkin ovat heidän vieraitaan.

Hill ei kuitenkaan halunnut tehdä asiasta protestia. Seuraavan päivän Helsingin Sanomat kertoi, ettei Hill uskonut Lehtisen estäneen häntä tahallisesti. Hill myös arveli, että Lehtisellä oli tarpeeksi voimia hänen voittamiseensa ilman siksak-juoksuaankin.

Lehtinen vakuutteli itsekin syyttömyyttään. Hänen mukaansa väitetty estäminen oli tapahtunut täysin ”tietämättäni ja tarkoituksetta”.

Lehtinen sai pitää kultaisen mitalinsa. Sekä hänen että Hillin ajaksi kirjattiin 14:30,0.

Kaikille lopputulos ei ilmeisesti kelvannut edelleenkään. 7. elokuuta 1932 ilmestynyt Helsingin Sanomat kertoi, että amerikkalainen valokuvaaja päätti kostaa Lehtiselle.

Kun Lehtinen ja Virtanen olivat HS:n mukaan menossa kohti palkintojenjakoa, käveli heitä pukuhuoneisiin johtavalla käytällä vastaan amerikkalainen lehtimies. Pian mies meni suoraan Lehtisen eteen ja ”vetäisi hirvittävän uppercutin leukaan”.

– Iskun vaikutuksesta meni Lehtinen polvilleen, mutta sen pahemmin siinä ei sentään käynyt. Poliisi otti heti valokuvaajan kiinni ja tältä otettiin sanomalehtimieskortti pois eikä hän pääse enää kisojen aikana stadionille, HS kuvasi.

Suomenmaa ei kyennyt varmistamaan HS:n kuvausta muista lähteistä.

Lauri Lehtisen mitalikaappi täydentyi neljä vuotta myöhemmin Berliinin olympialaisissa, kun hän juoksi 5 000 metrin olympiahopeaa. Kisan voitti Suomen Gunnar Höckert, Ruotsin Henry Jonsson oli kolmas.

Reilut kolme vuotta myöhemmin syttyi talvisota. Berliinissä kultaa voittanut Höckert kaatui talvisodassa Karjalankannaksella helmikuussa 1940.

Urheilijaystävänsä kuolemasta järkyttynyt Lehtinen päätti lahjoittaa Höckertin muistoa kunnioittaakseen vuoden 1932 kultamitalin jollekin sodassa ansioituneelle suomalaiselle sotilaalle.

Lopulta Lehtisen mitalin sai suomalainen vänrikki Matti Mäkinen.