Suomalaisella jalkapallolla on nyt etsikkoaika
Jalkapallon Euroopanmestaruuskisat päättyivät sunnuntaina Italian voittoon. Englannin kotiyleisön toiveet jalkapallon paluusta kotiin karisivat epäonnistuneisiin rangaistuslaukauksiin. Varsinainen peliaika ja jatko-ottelu päättyivät tasapeliin, joten Italian voitto oli äärimmäisen niukka.
Suomen kannalta nämä kisat poikkesivat aiemmista turnauksista sen takia, että Suomen miesten maajoukkue selvisi ensimmäistä kertaa tämän tason arvoturnaukseen. Siksi kisoja seurattiin tavallistakin suuremmalla mielenkiinnolla.
Suomen taival päättyi alkulohkoon kuten realistit etukäteen odottivatkin. Jännitystä riitti kuitenkin alkulohkon viimeiseen otteluun saakka sen ansiosta, että Suomi onnistui voittamaan Tanskan ensimmäisessä ottelussaan dramaattisten vaiheiden jälkeen.
Tanska selvisi lopulta semifinaaleihin saakka eli neljän parhaan joukkoon. Tällä perusteella voisi ajatella, että Suomikin kuuluisi Euroopan huipulle.
Totuus on kuitenkin toinen. Kisat osoittivat, että matka Euroopan huipulle on vielä pitkä. Tämä tuli selväksi viimeistään Belgia-ottelussa, jossa Suomi jäi selvästi altavastaajaksi.
Kisojen loppusaldo oli kuitenkin Suomen kannalta selvästi voitollinen. Joukkue ja sen kannattajat esiintyivät tyylikkäästi erityisesti ensimmäisessä ottelussa Tanskaa vastaan. Kummankin käytös oli esimerkillistä tilanteessa, jossa Tanskan tähtipelaaja lyyhistyi sydänkohtauksen vuoksi kentälle kesken pelin.
Suomen pelaajat toivottivat kättentaputuksin Tanskan joukkueen takaisin kentälle, kun peliä lopulta päätettiin jatkaa. Nämä kuvat jäivät koko jalkapalloa seuraavan maailman mieliin.
Suomalainen jalkapallokulttuuri osoittautui näissä kisoissa erittäin korkeatasoiseksi vaikkapa lajin emämaahan Englantiin verrattuna. Sen ”kannattajat” hulinoivat loppuottelussakin Wembleyn stadionilla.
Jalkapalloseuroihin riittää nyt varmasti tulijoita. Kaikki voimat olisi nyt käytettävä siihen, että tähän kysyntään kyetään vastaamaan ja tarjoamaan nappuloille hyvää valmennusta.
Kisojen lopullinen saldo nähdään kuitenkin vasta jatkossa. Kyse on siitä, kykeneekö Suomen jalkapalloilu hyödyntämään kisojen avaamaa mahdollisuuksien ikkunaa.
Tuhannet pikkupojat ja pikkutytöt potkivat nyt palloa entistä innokkaammin, kun tarjolla on EM-kisoissa kunnostautuneita esikuvia kuten Teemu Pukki, Lukas Hradecky, Joel Pohjanpalo, Glen Kamara, muita joukkueen jäseniä unohtamatta.
Jalkapalloseuroihin riittää nyt varmasti tulijoita. Kaikki voimat on nyt käytettävä siihen, että tähän kysyntään kyetään vastaamaan ja tarjoamaan nappuloille hyvää valmennusta.
Mikä parasta, jalkapallo voi kehittyä tasa-arvon tiennäyttäjäksi. Naisten joukkue on selviytynyt arvokisoihin jo aiemmin, ja tytöt ovat oppineet hakeutumaan lajin piiriin.
Moneen muuhun lajiin verrattuna jalkapallo on myös sosiaalisesti tasa-arvoinen harrastus. Lajin peruskustannukset ovat aika pienet. Aluksi tarvitaan vain pallo, muutama kaveri ja vähän nurmikkoa tai hiekkakenttää, ehkä kunnon jalkapallokengät.
Toki kustannukset kasvavat, jos lapsi hakeutuu ohjatun seuratoiminnan piiriin. Vaikkapa jääkiekkoon verrattuna kuukausimaksut ovat kuitenkin kohtuullisia.
Jos jalkapalloväki onnistuu, Suomi voi päästä arvokisoihin myös siinä vaiheessa, kun tämän joukkueen tähdet ovat ripustaneet jalkapallokenkänsä naulaan. Työtä se kuitenkin vaatii. Onhan kyse maailman suosituimmasta urheilulajista, jossa kilpailu on äärimmäisen kovaa.