Suomalainen kesämökkikulttuuri on ainutlaatuista, ja sen elinvoimaa pitää vaalia kaikin keinoin

Kesämökkeily on niin arvokas osa suomalaisuutta, että se pitäisi oikeastaan julistaa kansalliseksi ylpeydenaiheeksi ja suojelukohteeksi – saunan tapaan.

Kesämökkeilyn merkittävyys on ennen muuta siinä, että se pitää tärkeällä tavalla yllä suomalaisten luontosuhdetta. Monet luonnon ihmeet kokee kesämökillä väkevästi.

Kesämökki on maalla. Kalavedet ja marjamaat ovat lähellä. Kasvimaata voi olla omiksi tarpeiksi. Sauna lämmitetään puulla.  Kaupungin mukavuuksia ei useinkaan ole – ja ihme kyllä, niitä ilmankin selvitään.

Sadekin ropisee kesämökillä kattoon aivan omalla tavallaan.

Sana ”kesämökki” kertoo jo itsessään paljon.

Mökki on ollut yleensä vaatimaton.

Se on eronnut huvilasta, jonka perinteet ovat paljon pidemmät ja yläluokkaiset.

Kesämökistä tuli huvilan kansanpainos, kun kansakunta vaurastui. Jopa miljoonat suomalaiset ovat voineet kesämökillä nauttia kesäisestä isänmaastaan toisella tavalla kuin varsinaisissa asuinympäristöissään.

Missään muualla maailmassa ei ole niin laajaa, demokraattista ja tasa-arvoista kesäasumisen kulttuuria kuin Suomessa.

Aina silloin tällöin näkee arveltavan, että kesämökkikulttuuri olisi hiipumassa tai ainakin olennaisen muutoksen kourissa.

Sanotaan, että vapauden ja riippumattomuuden tunteet eivät enää korvaa olemattomia mukavuuksia. Sanotaan, että tason pitäisi olla saman kuin varsinaisessa kodissakin – ja mieluummin vielä korkeamman.

Puheissa on perääkin. Suihku ja netti tuntuvat olevan monelle nuorelle välttämättömiä. Sääsket ja ahtaus ovat kirosanoja. ”Eikä siellä oo mitään tekemistäkään”, väitetään helposti.

Ei pitäisi kuitenkaan luovuttaa liian helposti.

Suomalainen kesämökkikulttuuri on niin ainutlaatuista, että emme aina vain ymmärrä sen upeutta.

Muualta tullut voikin nähdä paremmin.

Kokemuksensa kertoo esimerkiksi USA:n entinen Helsingin-suurlähettiläs Bruce Oreck (Yle uutiset 22.6.).

Epäluulo on vaihtunut ihailuksi: ”Ihmiset suuntaavat keskelle ei mitään paikkoihin, joissa on paljon hyttysiä ja ulkohuussi, mutta ei juoksevaa vettä. Nyt vuosien jälkeen se tuntuu täysin järkeenkäyvältä”, Oreck sanoo.

Hän näkee suomalaisten luontosuhteessa vastapainon nykymaailman hektisyydelle ja kiireelle.

”Kehittyneessä maailmassa vikana on se, että ihmiset ovat täysin irti luonnosta. He kävelevät betonilla, tähtiä ei näy kaupungin valojen tai saasteiden takia. Suomalaiset presidentistä siivoojaan menevät mielellään metsään. Se on Suomen vahvuus.”

”Nykyään olen mökeistä jopa hiukan kateellinen suomalaisille. Kun ajelen maaseudulla, huomaan ajattelevani, että tuo olisi hyvä paikka mökille.”

”Hyviä paikkoja” onkin ollut ja on yhä.

Missään muualla maailmassa ei ole niin laajaa, demokraattista ja tasa-arvoista kesäasumisen kulttuuria kuin Suomessa.

Sitä pitääkin vaalia eikä ainakaan vaikeuttaa viranomaispäätöksillä tai vaikkapa sähköntoimitusten hintaratkaisuilla.

Mökkeily tarjoaakin yhä erilaista tekemistä, kullekin oman halunsa mukaan.

Mökillä voi nauttia vapaudesta, jota eivät kahlehdi taloyhtiön säännöt tai naapurin valvova silmä.

Senkin takia se on niin suomalaista.