Sipilän hallitus katkaisi velkaantumisen, mutta hinta oli kova keskustalle
Julkinen velka on nousemassa ja sitä myös nostetaan eduskuntavaalien keskeiseksi teemaksi. Esimerkiksi sopii maan johtavan sanomalehden Helsingin Sanomien tiistaina julkaisema uutinen, jossa kerrotaan Suomen kovasta velkaantumisesta muihin pohjoismaihin verrattuna.
Suomen julkinen velka oli vielä vuonna 2009 suunnilleen samalla tasolla muiden pohjoismaiden kanssa, noin 40 prosenttia kansantuotteesta. Sen jälkeen Tanska, Norja ja Ruotsi ovat kyenneet pitämään velkaosuuden suunnilleen samalla tasolla, jopa alentamaan sitä.
Suomessa julkisen velan osuus alkoi kasvaa finanssikriisin vuoksi vuonna 2008, ja sen osuus kohosi viime vuonna jo 72 prosenttiin.
Velkaantuminen kääntyi nousuun Matti Vanhasen (kesk.) toisen hallituksen aikana. Se oli finanssikriisin oloissa tietoinen valinta, jolla estettiin työttömyyden räjähtäminen käsiin ja siitä johtuvat sosiaaliset seuraukset.
Mutta myös Vanhasen jälkeen hallitukset ovat kasvattaneet velkaa yhtä poikkeusta lukuun ottamatta.
Juha Sipilän (kesk.) hallitus toteutti 2015-2015 kovia säästöjä. Sen toimet kiihdyttivät myös talouskasvua, minkä ansiosta velan kansantuoteosuus putosi jo 60 prosentin tienoille ja työllisyysaste nousu 72 prosenttiin vastoin silloisen opposition ja monien asiantuntijoiden arvioita.
Tällä vaalikaudella velkaa on jälleen otettu reippaasti, suurimmaksi osaksi koronapandemian ja Ukrainan sodan vuoksi. HS:n mukaan Antti Rinteen (sd.) ja Sanna Marinin (sd.) hallitukset ovat kasvattaneet valtion menoja 25 miljardilla eurolla, josta koronan ja Ukrainan sodan osuus oli 15 miljardia.
Tällä matematiikalla kymmenen miljardia olisi mennyt muiden menojen kasvattamiseen. Tämä luku pyörii varmasti vaalikeskusteluissa.
Nykytilanteessa lienee oikein sanoa, että kaikki veronalennukset kustannettaisiin ensi vaalikaudella velkarahalla.
Media tekee varmasti parhaansa puristaakseen puolueilta mahdollisimman yksityiskohtaiset ehdotukset velkaantumisen taittamisesta. Myös äänestäjät pitävät tutkimusten mukaan velkaantumista suurena ongelmana.
Aihe on erittäin hankala puolueille. Yksi syy siihen löytyy HS:n julkaisemasta kuvasta. Sipilän hallitus katkaisi velkakierteen, mutta hinta oli kova pääministeripuolueelle. Kärsihän keskusta historiansa pahimman vaalitappion 2019.
Niinpä puolueet eivät jaksa oikein ottaa todesta pääkirjoittajien neuvoja, että niiden pitäisi ottaa käyttöön kovia talousrohtoja kannatuksen menettämisen uhallakin.
Esimerkiksi sopii perussuomalaisten tuore talousohjelma. Siinä esitettiin 2-4 prosentin vuotuista säästötavoitetta kaikille hallinnonaloille seuraavalla vaalikaudella.
Juustohöylää parempaa työkalua säästötalkoisiin perussuomalaisetkaan eivät ole siis keksineet. Työkalun tehoa vähentää vielä ”hyvinvointivaltiolle välttämättömän henkilöstön” kuten poliisien, sairaanhoitajien ja opettajien rajaaminen säästöjen ulkopuolelle. Toisin sanoen budjetin suurimmat pääluokat saisivat hellemmän kohtelun.
Kokoomus ilkkui heti ohjelman julkistamisen jälkeen, että perussuomalaiset haluaisivat leikata puolustusmenoja, koskapa eivät rajanneet niitä juustohöylän ulottumattomiin.
Lisäksi perussuomalaiset esittää kokoomuksen tapaan ansiotuloverotuksen keventämistä, mikä ei ainakaan helpota julkisen velan painamista laskuun.
Oppositiopuolueilla on tapana laskea veronalennusten niin sanotut dynaamiset vaikutukset yläkanttiin, ainakin paljon suuremmiksi kuin asiaa työkseen pohtineet taloustieteilijät. Nykytilanteessa lienee oikein sanoa, että kaikki veronalennukset kustannettaisiin ensi vaalikaudella velkarahalla.
Joku vääräleuka keksi aikoinaan neuvon pahaan kiipeliin joutuneelle poliitikolle: jos mikään muu ei auta, kokeile rehellisyyttä. Puolueiden soisi noudattavan tätä neuvoa talousohjelmia laatiessaan.
