Pysyykö tuoli pystyssä, jos yksi jalka katkaistaan?

Maahanmuutosta on tullut nopeasti Euroopan unionille koko sen historian pahin kriisi. Yksi unionin perusajatuksista, vapaa liikkuvuus jäsenmaiden rajojen yli, on uhattuna.

Jos tämä periaate romutetaan, unioni kadottaa osan perusluonnettaan. Unioni on ennen muuta ajatus vapaasta ja yhtenäisestä Euroopasta.

Mutta vielä suurempikin uhka unionille tästä koituu. Sehän pakottaa kysymään, mitä muuta epäonnistunutta unionissa on? Mikä muu ei kestä maailman myllerryksissä?

Vapaan liikkuvuuden periaatteen konkreettinen ilmentymä on Schengen-sopimus. Siihen ovat liittyneet melkein kaikki EU-maat sekä Norja ja Sveitsi. Sen mukaan unioni vartioi vain ulkorajojaan. Kun ihminen on tullut ulkorajan yli, hän on vapaa liikkumaan koko unionin alueella.

Pakolaisten tuloa Eurooppaan on hallittu Dublinin sopimuksella. Siitä ei enää kukaan edes puhu. Sen sijaan turvapaikanhakijoiden valtaisa virta on johtanut toimiin, jotka ovat käytännössä romuttaneet myös Schengen-sopimuksen. Piikkilanka-aidat ja rajatarkistukset eivät ole sopimuksen mukaisia. Niiden piti olla jo historiaa.

Vapaan Euroopan ideaa vastaan tulee merkittävä uhka myös Britanniasta eikä vain Välimereltä.

Iso-Britannia ei ole Schengen-maa, mutta nyt se haluaisi rajoittaa myös EU-maista Britanniaan suuntautuvaa maahanmuuttoa.

Voiko yhdelle maalle antaa tällaista poikkeuslupaa?

Mutta jos mahdollisuus suodaan kaikille, on luovuttu vapaan liikkuvuuden periaatteesta – millä on heijastuksensa myös muihin unionin yhteisiin ”vapauksiin”.

Nämä neljä vapauttahan ovat ihmisten, omaisuuden, palvelujen ja rahan vapaa liikkuvuus unionin alueella. Kun peruskirjoissa kielletään samalla ”kaikenlainen syrjintä”, EU:n liikkuvuuden rajoitukset ovat kohtalonkysymyksiä.

Pysyykö nelijalkainen tuoli pystyssä, jos yksi jalka nirhataan poikki? Vai pitäisikö silloin muitakin jalkoja lyhentää?

Eurooppa askaroi nyt syliin kaatuneen turvapaikanhakijaongelman kanssa. Siinäkin näyttää olevan aivan liikaa tekemistä. Kenelläkään ei ole ideaa siitä, miten asiasta selvitään.

Silti myös periaatteellisen keskustelun aika tulee väistämättä. Voiko unioni jatkaa nykyisellään? Jos ei, niin miten sitä olisi muutettava?

Suomessakin tähän keskusteluun kannattaisi valmistautua.

Voi olla, että turvapaikanhakijoiden tulo laantuu. Mutta niin kuin nyt on nähty, tulijoista jopa puolet tai ehkä vielä enemmänkin ei ole varsinaisen turvapaikan tarpeessa. He ovat lähteneet etsimään parempaa elämää.

Paremman elämän etsijöitä voi riittää, vaikka sodat loppuisivatkin.