Presidentinvaalien tulos on kaikkea muuta kuin selvä – sen historia on osoittanut katkerasti niin Riitta Uosukaiselle kuin Elisabeth Rehnille
Presidentinvaalien ehdokaslista alkaa olla sinettiä vaille valmis, kun vasemmistoliiton Li Andersson ilmoittautui kisaan mukaan kuluvalla viikolla. Ainoa jännitysmomentti on enää se, saavatko kaikki kansanliikkeen nimissä ehdokkaiksi asettuneet tarvittavat 20 000 nimeä kasaan.
Helppoa nimienkeruu ei ole ollut yhdellekään ehdokkalle. Jos olisi, niin Pekka Haavisto, Olli Rehn ja Mika Aaltola olisivat ilmoittaneet jo ajat sitten keränneensä listat täyteen. Ehdokaskorttien kerääminen fyysisesti on paljon haastavampaa kuin verkkoadressien allekirjoittaminen.
Aikaa nimien keräämiseen on toki vielä runsaasti. Jo tässä vaiheessa on kuitenkin selvää, että kaikki ehdolle asettuneet kansanliikkeiden ehdokkaat eivät saa kerättyä riittävästi ehdokaskortteja.
Kuinka suureksi tämä joukko muodostuu, jää nähtäväksi.
EHDOKASASETTELU ei ole sisältänyt suuria yllätyksiä. Ehdolla ovat henkilöt, joiden etukäteen uskottiin olevan presidentin tehtävästä kiinnostuneita.
Jos ehdokasasettelu ja nimien kerääminen ovat sujuneet kangerrellen, samaa voi sanoa kansalaisten kiinnostuksesta presidentinvaaleja kohtaan. Se on ollut toistaiseksi kohtuullisen vaisua.
Suuren yleisön mielenkiinto kohoaa varmuudella, mitä lähemmäksi vaalipäivä tulee. Niin on käynyt aikaisemmissa vaaleissa, ja niin käy nyt. Kiinnostusta lisää entisestään se, että istuva presidentti ei ole vaaleissa mukana, vaan tilanne on aidosti auki.
Presidentinvaalit ovat suomalaisten erikoissuosiossa. Missään muissa vaaleissa äänestysprosentti ei kohoa niin korkeaksi.
Jos ehdokas on tehtävään sopiva kokemuksen, koulutuksen, osaamisen ja henkilökohtaisten ominaisuuksien puolesta, se tasoittaa tietä kummasti kohti presidentin virkaa.
OSA mediasta on ensimmäisten presidenttigalluppien perusteella tehnyt jo oman johtopäätöksensä. Valinta tehdään juuri tällä hetkellä gallupkärjessä olevien ehdokkaiden, Pekka Haaviston ja Alexander Stubbin välillä.
Presidentinvaalien historiaa peilaten tällaiset ennustukset ovat enemmän toiveajattelua kuin realismia. Kärkisija syksyn gallupeissa ei ole menestyksen tae. Tämän ovat karvaasti kokeneet niin Elisabeth Rehn kuin Riitta Uosukainenkin.
Muutoksiin kannattaa varautua tulevissakin presidentinvaaleissa. Syksyn ja talven aikana ehdokkaiden suosio voi muuttua rajustikin. Näin on käynyt erityisesti silloin, kun istuva presidentti ei ole ollut ehdolla.
KANSALAISILLE alkaa vasta pikkuhiljaa selvitä, ketkä ovat ehdokkaina ja millaisia ehdokkaat ovat. Vaikka suurin osa ehdokkaista on tavalla taikka toisella julkisuudesta tuttuja hahmoja, heidän soveltuvuuttaan presidentin tehtävään ei ole läpivalaistu.
Jos ehdokas on tehtävään sopiva kokemuksen, koulutuksen, osaamisen ja henkilökohtaisten ominaisuuksien puolesta, se tasoittaa tietä kummasti kohti presidentin virkaa.
Edellä mainittujen ominaisuuksien ansiosta on selvää, että Olli Rehnin asema presidenttikilvassa paranee, mitä lähemmäksi vaalit tulevat. Kansa haluaa johtajaksi henkilön, johon voi luottaa niin hyvinä kuin huonoina päivinä.
Rehnin ansioluettelo on kuin räätälöity presidentin tehtävää varten. Kansa ei tätä välttämättä tiedä – vielä. Onneksi Rehnillä ja hänen tukijoillaan on aikaa tehdä ehdokas tunnetuksi kansalaisten keskuudessa ennen varsinaista vaalipäivää.