Presidentin YK-puheessa oli nähtävissä myös yhteys ilmaston ja rauhanpolitiikan välille, ja siinä onkin oiva työmaa

Pääkirjoitus

Presidentti Sauli Niinistö oli aivan oikeassa, kun hän toivoi äskeisessä puheessaan YK:n yleiskokouksessa Helsingin hengen uutta esiinmarssia.

Erityisen tärkeä on huomata, että Niinistö laajentaisi Helsingin hengen kattavuutta.

ETY-kokous pidettiin ja Helsingin päätösasiakirja allekirjoitettiin 1975. Tapahtumasta on siis kulunut kohta 50 vuotta. Asiakirja keskittyi turvallisuuteen ja yhteistyöhön Euroopassa. ”Asiakirjan kirjain” pätee edelleen, presidentti sanoi.

Presidentin mielestä tuon kokouksen nostattamalla hengellä voi olla maailmanlaajuisempaa merkitystä, ”jos vain onnistumme herättämään sen uudelleen henkiin ja laajentamaan sen kattavuutta”.

”Vastustajien ja kilpailijoiden halu käydä vuoropuhelua, rakentaa luottamusta ja etsiä yhteisiä nimittäjiä – siitä Helsingin hengessä oli pohjimmiltaan kyse… Juuri tämän kaltaista henkeä koko maailma sekä YK kipeästi kaipaavat…  Ja sen myötä olemme askeleen lähempänä yhteisten haasteiden ratkaisemista, yhdessä”.

Rauhaan pyrkivän Helsingin hengen uudelleenvirittämisessä olisi työtä yleisen asenneilmaston tasollakin.

PANDEMIA ja Afganistan saivat puheessa osansa, mutta sen punainen lanka oli ilmastonmuutos. ”Ei ole liioiteltua todeta, että meillä on edessämme maailmanlaajuinen ilmastohätätila”, presidentti sanoi.

Halusiko presidentti liittää Helsingin hengen mukaiset rauhanpyrkimykset ja ilmastonmuutoksen vastaisen työn toisiinsa? Sellaisenkin tulkinnan voi tehdä – ja hyvällä syyllä.

Suurvaltojen varustautuminen elää kuin omaa elämäänsä. Se vie valtavasti luonnonvaroja ja jättimäisiä rahasummia. Eikä panssarivaunu juurikaan luonnon monimuotoisuutta suojele…

Vastuu ja päätökset ovat suurten maiden käsissä – niin kuin vajaat 50 vuotta sitten Helsingissäkin. Pienet maat eivät uhkaa ketään. Silti niiden on rimpuiltava mukana varustelukierteessä, vasten tahtoaankin.

Suomen tilanne kuvaa hyvin sitä, miksi vastuu on suurten valtioiden ja niitten johtajien. Kun suuret varustautuvat ja esittelevät muskeleitaan, pienten on turvattava omaa elämäänsä, vaikka siihen ei muuten erityistä hinkua olisikaan.

RAUHAAN pyrkivän Helsingin hengen uudelleenvirittämisessä olisi työtä yleisen asenneilmaston tasollakin.

Vaikka maailman järkyttävyydet tunkeutuvat olohuoneisiimme, seuraamme niitä usein vain teknisesti kiinnostuneina tai sysäämme syrjään kaukaisten seutujen tapahtumina.

Niinpä esimerkiksi HS pohti asiantuntijoiden avulla torstaina (23.9.), kumpi mahtaisi voittaa, USA vai Kiina, jos sota syttyisi. Muutamat suurvallat puolestaan kiistelevät, kuka tekee parhaat ydinsukellusveneet. Afganistaniin vietiin panssarien turvaamina kymmeniä miljardeja, mutta aika lailla turhaan.

Presidentillä oli siis toisenlaisia terveisiä:

”Olen vakuuttunut siitä, että mitä enemmän puhumme Helsingin hengestä, sitä lähempänä olemme sen henkiin herättämistä – ja sen toteuttamista. Ja sen myötä olemme askeleen lähempänä yhteisten haasteiden ratkaisemista, yhdessä”, presidentti siis sanoi YK:ssa.

Voisimmeko ilmastonmuutoksen vastaisen sodan nimissä edistää siis myös maailman rauhanpyrkimyksiä, jos oikein yrittäisimme? Helsingin hengessä.