Poliitikot, ryhdistäytykää!
Kansainvälinen avustusjärjestö Oxfam kertoi maanantaina, että rikkain prosentti maailman ihmisistä omistaa nyt jo enemmän kuin kaikki muut yhteensä.
Kun maapallon väkiluvuksi arvioidaan tällä hetkellä noin 7,4 miljardia, yksi prosentti tästä on 74 miljoonaa.
Vielä hätkähdyttävämpi tieto on, että vain 62 ihmistä omistaa yhtä paljon kuin maailman ihmisten köyhempi puolisko yhteensä.
Siis 62 ihmisen yhteenlaskettu omaisuus on suurempi kuin 3,7 miljardin eli 3 700 000 000 ihmisen yhteenlaskettu omaisuus.
Varallisuus on keskittynyt viime vuosina nopeasti yhä harvempiin käsiin. Ja keskittyminen jatkuu.
Se ei voi olla oikein.
Maailman valtioiden – parlamenttien ja hallitusten – pitäisi olla tosissaan huolissaan. Ne edustavat kansan valtaa. Mutta mitä enemmän vauraus kasaantuu, sitä enemmän vauraimmille kertyy valtaa.
Esimerkit kertovat, että rahan ja omaisuuden valta voi usein olla paljon suurempi kuin kansan valta.
Parlamenttien ja hallitusten pitäisi olla huolissaan senkin takia, että ne ovat syypäät kehitykseen. Ne ovat luoneet lainsäädäntöä, joka on mahdollistanut vaurauden kohtuuttoman kasautumisen.
Vielä pahempi virhe on, että maailman valtiot eivät ole pystyneet estämään ylikansallista veronkiertoa, johon veroparatiisit tarjoavat keinoja. Veroparatiiseissa varat ovat verotuksen tavoittamattomissa tai vain olemattomasti verotettuina.
Rahan vallan voimaa kuvaa se, että Euroopan unionikin on ollut vain veroparatiiseille vikisevä paperitiikeri.
Euroopan unionikin on ollut vain veroparatiiseille vikisevä paperitiikeri.
Tavallista kansalaista EU kyllä vartioi direktiivein monesti tarpeettoman tiukasti. Samaan aikaan EU:n jäsenvaltiot kuitenkin sietävät toisiltaan lainsäädäntöä, joka tekee joistakin maista pakopaikkoja niille, jotka haluavat vältellä veronmaksuaan.
Oxfam julkaisi raporttinsa juuri ennen, kun Maailman talousfoorumi (WEF) kokoontuu Sveitsin Davosissa tiistaina. Talousfooruminkin olisi hyvä ymmärtää, että väkivalta, terrorismi ja vallankumoukset syntyvät erityisesti taloudellisesta epätasa-arvosta.
Kun maailman köyhimmän kymmenesosan tulot ovat kasvaneet viime 25 vuoden aikana vain kolmella eurolla vuosittain, katastrofin ainekset ovat jo tulella.