Perussuomalaisen poliitikon raaka murhayritys on käsittämätön tapahtuma, joka herättelee huomaamaan kansanvaltaa uhkaavia vaaroja
Perussuomalaisten maakunnallisen vaalipäällikön murhayritys Jämsänkoskella on poikkeuksellinen ja raakuudessaan käsittämätön tapahtuma.
Vakavia poliittisia väkivallantekoja ei Suomessa ole tätä ennen sattunut vuosikymmeniin. Lievempiä merkkejä on ollut yhä enemmän, mutta ilmeisen poliittisista vaikuttimista johtunut murhayritys on jotain yli ymmärryksen menevää.
Tapahtuman pitää havahduttaa. Sen pitää muistuttaa kansanvallan pelisäännöistä, jotka on kirjoitettu Suomenkin perustuslakiin.
Kansanvaltaan sisältyy yksilön oikeus osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan ja elinympäristönsä kehittämiseen. Tämä perustuslain takaama oikeus ei toteudu, jos kansalainen joutuu pelkäämään mielipiteidensä tai vakaumuksensa puolesta.
JOKAISESSA puolueessa tulisikin pohtia, ovatko omat toimintatavat ja oma kielenkäyttö riittävästi sovussa kansanvallan pelisääntöjen kanssa. Käyttäydytäänkö niin kuin toivottaisiin muiden käyttäytyvän meitä kohtaan? Ymmärretäänkö, että muiden mielipiteet ovat yhtä sallittuja ja arvokkaita kuin meidänkin mielipiteemme?
Puolueiden kellokkaiden suoranainen velvollisuus on näyttää hyvää kansanvallan esimerkkiä. Siinä onkin tekemistä. Poliittinen keskustelu kun nojaa aivan liian usein tahalliseen väärinymmärrykseen, mustamaalaukseen ja ivaan.
Eduskunnassa puheille on asetettu sääntöjä, mutta kansalaiskeskustelussa aseet voi valita vapaasti. Silloin turvaudutaan jopa maalittamiseen ja vihapuheeseen.
Vihapuheesta on lyhyt matka väkivaltaan.
Jokaisessa puolueessa tulisikin pohtia, ovatko omat toimintatavat ja oma kielenkäyttö riittävästi sovussa kansanvallan pelisääntöjen kanssa. Käyttäydytäänkö niin kuin toivottaisiin muiden käyttäytyvän meitä kohtaan?
JÄMSÄNKOSKEN tapaus muistuttaa myös ääriradikalismin vaaroista ja ikään kuin varoittaa flirttailemasta sellaisten voimien kanssa, jotka eivät hyväksy kansanvallan sääntöjä. Siitä ei hyvä seuraa.
Varoitus koskee erityisesti perussuomalaisia. Jämsänkosken murhayrityksestä syytettykin kuvaa itseään ”halla-aholaiseksi” (Yle 23.2.).
Perussuomalaisten puheenjohtajalla Jussi Halla-aholla ei tosin ole ollut mitään tekemistä asiassa eikä mies ole puolueen aktiivi, mutta jotenkin syytetty on nähnyt Halla-ahossa samaistumismallinsa.
POLIITTISESTA väkivallasta ja sillä uhkailusta on nähty paljon esimerkkejä ulkomailta. Äskeiset tapahtumat ja tiedot USA:n presidentinvaihdoksen ympäriltä hätkähdyttivät varmasti jokaista.
Kysyttiin: Onko hulluus saanut yliotteen demokraattisen maailman esikuvasta? Onko koko USA horjahtanut raiteiltaan?
Mutta Jämsänkosken tapauksen poliisitutkimukset osoittavat, että näitä voimia näyttää Suomessakin olevan. Ne verkostoituvat maailmalle ja ottavat oppia toisiltaan. Niiden touhut ovat vielä olleet lapsellisia, mutta ne voivat muuttua myös vaarallisiksi.
KANSANVALLAN säännöt ulottuvat myös puolueisiin. Kun puolueissa tehdään päätöksiä puolueen sääntöjen mukaan, niihin on tyydyttävä. Ja tämä koskee kaikkia puolueita, keskustaakin.
Näyttää siltä, että kaikki eivät tyytyneet perussuomalaisten Keski-Suomen piirissä tehtyihin ratkaisuihin. Lähdettiin vasara ojossa maksamaan kalavelkoja.
Jämsänkosken tapaus on tietysti ääriesimerkki ja toivottavasti ainutkertainen tapaus. Mutta poliitikkoihin ja puoluetoimistoihin on kohdistunut viime vuosina yhä enemmän myös lievempiä uhkauksia ja ilkivaltaa.
Nekin kertovat yhteiskunnallisen keskustelun koventumisesta ja kansanvallan perussäännön unohtamisesta.
Kansanvalta sallii kaikenlaisille mielipiteille elintilaa, niin kepulaisille, vihervassareille kuin persuillekin – ja mieluummin nimittelemättä.
Mielipiteet ja tavoitteet saavat sitten kansalaisilta tukea sen, mitä ne ansaitsevat. Siihenkin on tyytyminen.
