Pakolaistilanne vaatii nyt malttia sekä meiltä että tulijoilta
Eurooppaan on saapunut puolessa vuodessa toista miljoonaa turvapaikanhakijaa. Yli 30 000 heistä on jatkanut matkaansa Suomeen asti.
Vaikka tällaisen joukon tuloon ei osattu Suomessa valmistautua, viranomaiset, avustusjärjestöt ja vapaaehtoiset ovat selvinneet jättiurakastaan hyvin. Suomalaisista käytännöistä on voitu antaa oppia muuallekin.
Tulijoiden määrä on nyt vähentynyt. Onko muutos vain väliaikainen, jää nähtäväksi.
Kun ensi vaiheen vastaanotto ja majoitus on saatu hoidetuiksi, esiin on noussut uusia ongelmia. Toimettomuus, alkoholi ja turhauttava odotus piinaavat vastaanottokeskuksia ja myös pakolaisyhteisöjä.
Nyt tarvittaisiin kaikilta kärsivällisyyttä ja sopeutumistaitoa.
Tulijat ovat jo täällä. Heitä on kohdeltava inhimillisesti, kansainvälisten sopimusten ja käytäntöjen mukaan.
Vastaavanlaista ymmärrystä on lupa odottaa turvapaikkaa hakeneilta.
Keskusteluissa on käytetty usein sanontaa ”maassa maan tavalla”. Tämä on liikaa. Emme me suomalaisetkaan muualla asuessamme – vaikkapa arabimaissa – elä ”maan tavalla”. Sauna on ainakin nopeasti saatava, samoin ruisleipää. Emme vaihda uskontoamme ja omimpia tapojamme. Jouluakin haluamme viettää.
Parempi ilmaus on ”maassa maan laeilla” tai hieman toisin sanoin: ”maassa maan lakien mukaan”.
Suomessa siis Suomen lakien mukaan.
Vaatimus on ehdoton. Siitä ei ole tinkiminen. Sitä ei voi puolustella edes vetoamalla tietämättömyyteen.
Lakien rajojakaan ei parane kokeilla. Esimerkiksi miehen ja naisen välisen suhteen on perustuttava tasa-arvoon ja täydelliseen vapaaehtoisuuteen. Kaikenlainen ahdistelu on täysin tuomittavaa, olkoon sitten kuinka tavallista jossain päin maailmaa. Ja yhtä vastenmielistä ja torjuttavaa se on kulttuurista riippumatta.
Valistustyö on jäänyt puutteelliseksi. Sitä on siis lisättävä. Suomalaisen yhteiskunnan keskeiset arvot ja niistä juontuvat tavat on tehtävä tulijoille selväksi.
Oikea vastaus eivät kuitenkaan ole vapaaehtoiset turvallisuuspartiot, joita on perusteltu jo lähes 20 paikkakunnalle. Niitä ei pidä ymmärtää yhtään.
Demokratiassa yleisen järjestyksen pito kuuluu yhteiskunnalle. Sen tehtävänä on pitää verovaroin yllä koulutettua ja asiansa osaavaa koneistoa. Vain julkisessa kontrollissa olevalle järjestelmälle voidaan uskoa myös väkivallan käytön oikeutta.
Vapaaehtoiset katupartiot lietsovat pelkoa, huhuja ja ennakkoluuloja. Samankaltaisista kaarteista on seurannut historian kuluessa vain typeryyttä ja väkivaltaa. Ne ovatkin suomalaisille suurempi uhka kuin turvapaikanhakijat.