Oma asunto on yhä järkevä tavoite
Jos jotain on viime aikojen vilkkaasta asumiskeskustelusta jäänyt käteen niin ainakin tämä: asunnon omistaminen on yhä järkevä tavoite. Omistusasuminen voittaa yleensä vuokralla asumisen edut.
Tämä kävi selkeästi ilmi esimerkiksi Yle uutisten kiertohaastattelusta (13.1.), jossa neljä asumisasioiden asiantuntijaa listaa syitä asunnon omistamisen puolesta:
Kun otat lainaa ja ostat asunnon, säästät itsellesi. Jos maksat vuokraa, lyhennät ehkä vuokranantajan lainaa.
Asuntolainaa kannattaa ottaa, kun korkotaso on alhainen eikä näytä nousevan nopeasti. Asunto säilyttää arvonsa ainakin suurissa kaupungeissa. Vuokrat kallistuvat jatkuvasti.
Asunnon omistaja on paremmin turvassa kuin vuokralainen ja voi vaikuttaa asuntoaan koskeviin päätöksiin.
Siinä ammattilaisten näkökulmia. Lisää perusteita osaa kyllä luetella jokainen, joka osaa ajatella.
Vuokra-asumista tarvitaan tietenkin myös. Vuokralla asuminen on paras ratkaisu moniin elämänvaiheisiin.
Kaikki eivät voi hankkia omaa asuntoa – eivätkä kaikki haluakaan. Siksi kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja tarvitaan lisää.
Kansantalouden näkökulmallakin vuokra-asumisen lisäämistä voi perustella. Kun vuokra-asuntoa on helpompi vaihtaa, kansalainen voi muuttaa vaivattomammin ja ottaa työtä vastaan vaikka uudelta paikkakunnalta.
Asuntolainan lyhennys on hyvä tapa säästää ja kartuttaa varallisuutta.
Tämä perustelu on tosin karu ja saattaa tuntua epäinhimilliseltäkin – aivan niin kuin ihmisen elämän päätarkoitus olisi olla elinkeinoelämän pikku rattaana siellä, missä milloinkin satutaan tarvitsemaan.
Sitä paitsi kansantaloudella voi perustella myös omistusasumista.
Jos oman asunnon hankintaan tarvittu laina on maksettu ennen eläkkeelle jäämistä, tulojen pieneneminen on helpompi kestää, kun myös asuntomenot ovat pienentyneet.
Vuokralla asuvan asumismenot eivät sen sijaan vähene, vaikka vuokraa maksaisi koko elämänsä.
Eläkkeelle siirtyminen voikin aiheuttaa vuokralla asuvalle lisääntyvää asumistuen tarvetta. Tämä perustelu ei ole ollenkaan vähäpätöinen.
Asumisen tukeminen vie julkisia varoja jo noin 1,7 miljardia vuodessa. Suurin osa tästä on vuokra-asumisen tukea.
Oman asunnon hankkimistakin tosin tuetaan korkovähennyksen avulla. Sen aiheuttama yhteissumma on vain murto-osa vuokra-asumiseen kohdistuvasta asumistuesta.
Silläkin uhalla, että oman asunnon hankkiminen voi jarruttaa asuinpaikan vaihtoa, myös omistusasumisen puolesta kannattaa toimia.
Asuntolainan lyhennys on hyvä tapa säästää ja kartuttaa varallisuutta. Se antaa muutenkin ryhtiä ja rajoja yksityistalouden hoitoon.
Suomalainen malli, missä asunto maksetaan omaksi työvuosien aikana, onkin ollut hyvä järjestelmä.
Sitä ei kannata romuttaa sen enempää siirtymällä kohti Ruotsin ylipitkiä laina-aikoja kuin myöskään vaikeuttamalla liiallisilla säästövaatimuksilla ensiasunnon hankkimista.